Suomalaisten muurahaislajien määritysohjeet
Muurahaiset.net
Sisällysluettelo |
Määritysohjeita
Muurahaisten erottaminen muista hyönteisistä
Sekä siivettömien työläisten että siivekkäiden kuningatarten ja koiraiden tuntosarvet ovat polvitaitteiset ja niiden kapea vyötärö koostuu yhdestä tai kahdesta eriytyneestä jaokkeesta (kts. Muurahaisten rakenne). Tätä yhdistelmää ei esiinny millään muulla hyönteisryhmällä. Jotkut siivettömät pistiäislajit voivat tosin erehdyttävästi muistuttaa muurahaisia, mutta edellä mainitut seikat erottavat ne aina muurahaisista.
Naaraiden ja koiraiden erottaminen työläisistä
Muurahaiskoiraat ja kuningattaret erottaa työläisistä niiden paisuneesta keskiruumiista ja siivistä (kts. Muurahaisten rakenne). Useimmilla koirailla ja kuningattarilla on ennen häälentoa siivet, mutta kuningattaret pudottavat siipensä viimeistään pesässä ja koiraat kuolevat pian parittelun jälkeen. Joillakin lajeilla esiintyy työläisen kaltaisia kuningattaria, mutta niiden keskiruumis on tavalliseen työläiseen verrattuna aina enemmän tai vähemmän laajentunut .
Koiraat erottaa työläisistä ja kuningattarista ylimääräisestä selkäkilvestä ja näkyvistä sukupuolielimistä (kts. Muurahaisten rakenne). Usein koirailla on siivet ja niiden pää on suhteessa pienempi kuin naarailla, poislukien kuitenkin työläisen kaltaiset koiraat suvuilla Hypoponera ja Formicoxenus. Koirailla lukuunottamatta Tetramorium ja Hypoponera -sukuja on tuntosarven siimassa yksi jaoke enemmän kuin naarailla.
Määritysvinkkejä
Yleisopas muurahaisten piirteistä (vaatii vielä hiomista, erityisesti viholaisten ja nummimuurahaisten osalta).
Suomalaiset muurahaiset, kuuluvat valtaosin alaheimoihin Formicinae ja Myrmicinae. Muurahaista tunnistaessa alaheimot erottaa helposti toisistaan vyötärön rakenteen perusteella. Alaheimon Formicinae lajeilla on yksiosainen vyötärö, jossa on suomu. Alaheimoon Myrmicinae kuuluvat lajit tunnistaa kaksiosaisesta vyötäröstä.
Alaheimosta Formicinae on Suomesta löydetty viisi sukua, josta kolme on yleisesti luonnossa tavattavia.
- Hevosmuurahaisiin (Camponotus) kuuluvat lajit erottaa muista tuntosarven kiinnittymiskohdan perusteella; hevosmuurahaisilla tuntosarvet kiinnittyvät päähän hieman suukilven yläpuolelta, kun muilla tuntosarvien tyvi on kiinnittynyt suukilven yläreunan viereen. Punamustat hevosmuurahaiset ja punahevosmuurahaiset ovat suurimpia Suomessa tavattavia muurahaisia, musta mustahevosmuurahainen on näitä pienempi, mutta senkin erottaa muista mustista lajeista tuntosarvien kiinnityskohdan perusteella. Lisäksi työläisten keskiruumiin selkä on sivusta katsoen tasaisen kaareva, toisin kuin Formica-lajeilla.
- Suomumuurahaiset (Formica) ovat joko punamustia kekomuurahaisia tai mustia alasuvun Serviformica lajeja. Kekomuurahaisista erottaa helposti alasuvun Coptoformica, joiden pään takareuna on edestä katsoen kovera sekä alasuvun Raptiformica, joilla suukilven alareunassa on lovi. Alasukuun Raptiformica kuuluu Suomessa vain verimuurahainen (Formica sanguinea). Mustat Serviformicat sekottuvat helposti mustiin mauriaislajeihin (Lasius), vaikka Serviformicat ovat pääsääntöisesti isompia. Mustilla Formica-lajeilla takaruumiin kärki on ylhäältä katsoen pyöreähkö, kun mustilla mauriaisilla takaruumis on herttamainen. Mustat Formicat ovat liikkeissään "hermostuneempia" kuin rauhallisemman näköisesti eteenpäin "suikertavat" mauriaiset.
- Mauriaiset (Lasius) ovat yksivärisiä (Paperimuurahaiset?), joko mustia (vrt. Serviformica) tai keltaisia (keltiäiset, tuoksukeltiäiset).
Alaheimossa Myrmicinae on Suomessa kahdeksan sukua ja niiden erottaminen toisistaan on hankalampaa, kuin Formicinaen kohdalla.
- Faaraomuurahainen (Monomorium pharaonis), suvun Monomorium ainoa Suomessa esiintyvä laji, on hyvin pieni (1,5-2 mm) sisätiloissa viihtyvä tulokaslaji.
- Norkomuurahainen (Formicoxenus nitidulus) on suvun Formicoxenus ainoa Suomessa esiintyvä laji. Norkomuurahainen on kekomuurahaisten pesävieras ja se näyttää hyvin kiiltävältä.
- Viholaisten (Myrmica) tuntosarvien pää ei ole nuijamainen, kuten liekomuurahaislajeilla (Leptothorax, Temnothorax) ja nummimuurahaisilla (Tetramorium caespitum).
- Nummimuurahaisten (Tetramorium caespitum) ruumiin väri on ruskeasta mustaan, jalat ovat kuitenkin selkeästi muuta ruumista vaaleammat. Nummimuurahaisten tuntosarvet ovat nuijamaiset.
- Liekomuurahaisilla (Leptothorax ja Temnothorax) tuntosarvet ovat nuijamaiset ja jalat ovat lyhyehköt. (<-onko tuo jälkimmäinen oikein/koskeeko kaikkia lajeja?)
- Myrmicinae-alaheimon loisivilla lajeilla (suvut "Harpagoxenus" ja "Anergates" sekä lajit Myrmica karavajevi, Myrmica microrubra ja Leptothorax kutteri) on tunnusomaisesti piikki postpetioluksen alapuolella. Suvun "Harpagoxenus" ainoan Suomessa esiintyvän lajin, suuripäämuurahaisen (Harpagoxenus sublaevis) tunnistaa isosta päästä ja siinä olevista tuntosarviurista, joihin tuntosarvet taittuvat sekä hampaattomista leuoistaan. Suvun "Anergates" ainoalla Suomessa esiintyvällä lajilla loisnummimuurahaisella ("Anergates atratulus") ei ole ollenkaan työläisiä.
Ponerinae alaheimoon kuuluvalla lymymuurahaisella (Hypoponera punctatissima) on yksiosainen vyötärö ja näkyvä pistin. Ihmisen mukana kulkeutuneiden lajien, Dolichoderinae alaheimoon kuuluvan Tapinoma melanocephalumin ruumis on mustavalkea, Formicinaeen kuuluvien lajien Anoplolepis gracilipesin raajat ja tuntosarvet ovat erityisen pitkät sekä Paratrechina vividulan silmät ovat sivusta katsoen pään puolivälissä tai etuosassa.
Määrityskaavio
Keskeneräisen Suomen muurahaisten määrityskaavion löydät täältä
Lähteet ja lisätietoa
- Collingwood, C. A. 1979. The Formicidae (Hymenoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 8: 1-174 pdf
