Muurahaisten kasvattaminen
Muurahaiset.net
Tämä sivu kattaa muurahaisten kasvatusta keinotekoisissa ympäristöissä.
Sisällysluettelo |
Kasvatuksen aloittaminen ja sen suunnittelu
Lajin valitseminen
Lajin valitseminen on tärkein osa aloittelijalle, sillä kannattaa valita laji, joka on helposti sopeutuva ja ei vaadi kalliita lisälaitteita selviytyäkseen. Eräs huono lajivalinta alottelijalle olisi lehdenleikkaajamuurahaiset (Atta), sillä nämä elävät yleensä vaativissa olosuhteissa, joiden luominen vaatisi paljon aikaa ja resursseja.
Eräs suopeista ja mukautuvista lajeista on mauriainen (Lasius niger). Mauriainen sopeutuu hyvin monenlaiseen pesään ja ei myöskään tee minkäänlaisia tuhoja, jos ne sattuisivat vahingossa karkaamaan pesästä. Ravintona mauriaiselle kelpaa hyvin niitä itseään pienemmät hyönteiset ja sokeripitoiset liuokset, kuten sokerivesi ja hunajavesi. Tarvittavan kosteuden laji saa yleensä jo itse pesästä, suotavaa olisi että n. ½ pesän pinta-alasta olisi kosteana.
Pieni yhdyskunta on helppo pitää vaikka koeputkessa, jonka voit kiinnittää pakastepurkin pohjaan. Pakastepurkki toimii samalla muurahaisten "areenana", jolle voit laittaa vedessä, tai vaikka sokeri/hunajavedessä kostutetun vanutupon josta muurahaiset voivat juoda.
Olosuhteet
Ravinto
Eri muurahaisilla on erilaisia tarpeita ravinnon laadusta ja määrästä. Hyöntesisiä syövät lajit tarvitsevat proteiinipitoista ravintoa, kun taas osa lajeista selviää hyvin hiilihydraattipitoisilla sokeriyhdisteillä. Joidenkin eksoottisten lajien, kuten lehdenlekkaajien, vaatimukset ravinnon suhteen voivat poiketa hyvinkin paljon suomalaisten lajien vaatimuksista. Kasvavat toukat vaativat valkuaisainepitoisempaa ravintoa, kuin millä työläiset pärjäävät.
Hyönteiset
Hyönteiset ovat proteiinipitoista ravintoa, jota on hyvä tarjota vähintään muun ravinnon lisänä kaikille muurahaisille. Luonnosta kiinni saadut hyönteiset voi ripotella muurahaisten ruokailuareenalle työläisten löydettäväksi. Isot ja kovakuoriset hyönteiset voi tappaa pakastamalla, jonka jälkeen ne voi halkaista, jotta heikommatkin lajit pääsevät käsiksi kitiikuoren alla oleviin osiin.
Koska Suomessa on talvi, on hyönteisyöjien ruokinta ehkä hivenen hankalaa hyönteispulan takia keskellä talvea. Mutta muutamina neuvoina mistä saisi hyönteisiä helposti voisi olla eläinkaupat, joista saa ostettua matelijoita varten joitain hyönteisiä. Sirkat kannattaa tappaa ennen tarjoamista muurahaisille, etteivät ne vahingoittaisi muurahaisia. Kalastustarvikeliikkeistä saa kärpäsen toukkia, joista voi myöskin antaa kehittyä kärpäsiä.
Keinotekoinen ravinto
Yksi hyvä keino ruokkia on Bhatkarin dieetti, jolla useimmat hyönteissyöjät elää vallan hyvin pienen lisäravinnon kera - vähän hyönteisiä sekä lajista riippuen makeita nesteitä.
Sokeripitoiset ravinnot
Sokeripitoiset nesteet voi imeyttää pumpuliin, jottei muurahaiset huku tai jää niihin kiinni.
Hunajassa on monipuolisesti sokereita, entyymejä, vitamiinejä ja kivennäisaineita. 100 g hunajaa sisältää hunajalaadusta riippuen noin 82 % hiilihydraateja (hedelmäsokeria, rypälesokeria, ruokosokeria, maltoosia), 17 % vettä, 0,3 % valkuaisaineita ja muita orgaanisia sekä kivennäisyhdisteitä (B2-vitamiini, niasiini, B6-vitamiini, pantoteenihappo, C-vitamiini, kalium, kalsium, magnesium, fosfori, rauta, mangaani, sinkki, kupari, kromi, fluori, boori).[1][2]Hunaja kannattaa laimentaa vedellä ennen tarjoamista muurahaisille. Pelkkää hunajaa voi olla riskialtista laittaa, sillä muurahaiset voivat takertua siihen ja kuolla.
Fariinisokeri. Sokeri.
Kasvit
Jotkin lajit, esimerkiksi lehdenleikkaajat, tarvitsevat kasvimateriaalia ravintonsa valmistamiseen.
Keinotekoiset pesät
Koeputkipesä
Koeputkipesä on toimiva ratkaisu useimpien lajien kuningattarille yhdyskunnan perustamiseen, pienien yhdyskuntien pesäksi tai suurille yhdyskunnille, mikä putkia useita.
Koeputkipesässä koeputken pohjalla on pumpulitupolla rajattuna vettä noin 1/3 putken pituudesta. Tiukka pumpulituppo työnnetään koeputkeen siten, että se on märkä, mutta vesi ei pääse valumaan sen toiselle puolella vaikka koeputki on poikittain. Pumpulituppo pitää pesän kosteana ja tarjoaa juomavettä koeputken asukeille. Poikittain oleva koeputki joko asetetaan rehustusareenalle avonaisena tai tiivistetään toisella pumpulitupolla. Suurta yhdyskuntaa varten koeputkia voi pinota avonaisena toistensa päälle, tai yhdistää letkulla.
Kipsipesä
Kipsipesä on kipsistä päältä tai sivulta avoimeksi valettu pesä, johon on valuvaiheessa tehty muotti pesän kammioista ja käytävistä. Avoin puoli peitetään lasilevyllä, jotta muurahaisia voi tarkkailla.
Siporex-pesä
Siporex on kevytbetonista tehty harkko, jota voi muokata puun työstöön tarkoitetuilla työkaluilla (sahat, taltat ym.) Siporexiin jyrsitään kammiot ja käytävät muurahaisille ja niiden päälle asetetaan lasilevy. Osa siporexista pidetään vesiastiassa, jolloin pesä saadaan pidettyä kosteana.
Geelipesä
Kaupalliset geelipesät ovat monen tie muurahaisharrastuksen pariin. Ne ovat näyttäviä, mutta valitettavasti ne soveltuvat huonosti kokonaisen muurahaisyhteiskunnan pitämiseen. Pitkäikäisessä pesässä on oltava kuningatar ja lajille sopivat olosuhteet jälkeläisten tuottamiseen - yksittäiset muurahaiset ilman kuningatarta saattavat kuolla nopeasti tai menettävät toiminnallisuutensa kungattaren feromonien puuttuessa. Geelipesät ovat myös herkkiä homehtumaan, jolloin ne muuttuvat nopeasti rumiksi ja käyttökelvottomiksi.
Muurahaisterraariot
Muurahaisia voi pitää terraariossa, jossa on lajille tyypillinen elinympäristö pesän rakentamiseen. Muurahaiset rakentavat pesänsä itse esimerkiksi kaivautuen terraarion pohjamateriaaliin. Terraario voi olla leveä, jolloin muurahaiset yleensä tekevät pesänsä paikkaan, jossa pesä on piilossa tai kapea lasilevyn rajaama tila, jossa pesän tapahtumat näkyvät lasin läpi.
Kutojat
Kutojille ei voi tehdä valmista pesää, sillä ne tekevät pesänsä kutomalla sen elävän kasvin lehdistä. Näille lajeille täytyy järjestää pesäpaikaksi ympärivuotisesti vihreä kasvi, jonka lehden kelpaavat pesän tekoon.
Ruokailuareenat
Mikäli itse pesä ei tarjoa muurahaisille mahdollisuutta ravinnon etsimiseen ja paikkaa yhdyskunnan jätteille, muurahaisille voi tehdä erillisen astian, joka on letkulla kiinni pesässä. Ruokailuareenan olosuhteet olisi myös hyvä olla lajille tyypilliset, joskin kannattaa varoa ettei se ole pesäpaikkana itse pesää houkuttelevampi.
Muurahaisten karkaamisen voit estää laittamalla tiheän verkon tai kannen astian päälle. Muista kuitenkin että muurahaisetkin tarvitsevat happea, joten lajin koosta riippuen muista puhkoa kanteen reikiä, joista muurahaiset eivät mahdu. Karkaamisen voi estää myös käsittelemällä astian reunat aineella, jota pitkin muurahaiset eivät pysty kiipeämään ylös. Huulirasvan siveleminen reunoille voi toimia yllättävän hyvin. Huulirasva toimii sekä pahanhajuisena karkoittimena muurahaisten herkkää hajuaistia vastaan, että se samalla liukastaa seinämää jolloin sitä on vaikeampi kiivetä ylöspäin. PTFE (polytetrafluoroeteeni, teflon) sopii muurahaisten karkaamisen estämiseen, sillä se muodostaa pitkäikäisen valkean jauhemaisen kerroksen, jossa muurahaisten jalat eivät pidä. PTFE:tä on saatavilla aerosolina voiteluaineeksi ja sitä myydään myös siveltävänä nesteenä muurahaisten kasvatukseen erikoistuneissa kaupoissa. Aerosolia käytettäessä muut kuin käsiteltävät kohdat astiasta täytyy suojata, eikä astiassa saa olla muurahaisia käsittelyn aikana.
Kosteus ja lämpötila
Olosuhteet ovat jokaiselle lajille yksilölliset. Pesän kosteus on yleensä tärkeää tietää, sillä kuivassa ympäristöstä pitäville lajeille vähemmän kostea pesä on luonnollisesti parempi.
Eksottiset lajit saattavat vaatia lämmitystä kukoistaakseen suomalaisissa olosuhteissa. Lämmityksen voi järjestää esimerkiksi lampuilla tai lämpömatolla.
Jokaisen lajin yksilöllisistä olosuhteista voit kysellä lisää foorumeilla.http://www.muurahaiset.net/
Talvilepo
Pohjoisten alueiden lajit ovat sopeutuneet horrostamaan talven ajan ja menestyksekäs muurahaisyhdyskunnan kasvattaminen vaatii sen järjestämistä myös keinopesässä pidettäville lajeille. Talvilepo toteutetaan säilyttämällä muurahaisyhdyskuntaa kylmässä, ei kuitenkaan pakkasessa, muutaman kuukauden ajan. Tällöin yhdyskuntaa pidetään esimerkiksi jääkaapissa huolehtien sopivasta kosteudesta. Ilman talvilepoa muurahaisyhdyskunta passivoituu, jälkeläisten tuotanto saattaa loppua, eikä se osaa aloittaa kesän vilkasta touhuilua.
Yhdyskunnan kehityksen nopeuttaminen
Riittävän ravinnon ja oikeiden olosuhteiden tarjoamisen lisäksi muurahaisyhdyskunnan kehitystä voi nopeuttaa lisäämällä siihen jälkikasvua jo vakiintuneesta pesästä. Paras ja helpoin tapa on lisätä nuorelle yhdyskunnalle tai kuningattarelle saman tai läheisen lajin toukkia tai koteloita, jotka kehityttyään adoptoituvat osaksi alkavaa yhdyskuntaa. Valmiiden työläisten lisääminen on riskialtista ja saattaa johtaa taisteluun tulokkaiden ja kungattaren tai vanhojen työläisten välillä. Työläisten lisäyksessä siirettävät ja mahdollisesti myös kohdeyhdyskunnan jäsenet kylmäkäsitellään agressiivisuuden estämiseksi.
Viitteet
- ↑ Suomen Mehiläishoitajain Liitto http://www.hunaja.net/tietoa_hunajasta/hunaja_kuuluu_terveelliseen_ruok/
- ↑ Hunajayhtymä Oy http://www.hunaja.fi/koostumus.html
