Määrityskaavio
Muurahaiset.net
Johdanto
Alla oleva määrityskaava on tarkoitettu suomalaisille muurahaiskasvattajille ja muille muurahaisista kiinnostuneille ihmisille. Sen avulla on mahdollista määrittää luonnosta löytämiänsä muurahaisia. Olemme laittaneet kaavan alkuun listan kaavassa käytetyistä termeistä ja loppuun suomennokset joistakin englanninkielisessä muurahaisten määrityskirjallisuudessa käytetyistä termeistä.
Kaava perustuu pääosin Ants of Poland -kirjaan [1], mutta sisältää muutamia Formicidae of Fennoscandia and Denmark -kirjan [2], Bernhard Seifertin Coptoformica-artikkelin[3] ja Kari Vepsäläisen Luonnon Tutkijassa julkaistun Ants of Poland -kirjan arvostelun [4] perusteella tehtyjä muutoksia.
Kaava on kuitenkin vasta ensimmäinen versio, joten sitä voi vielä tässä vaiheessa korjailla ja muokata täysin vapaasti. Kaavasta puuttuvat tällä hetkellä Formica gagatoides kuningatar ja koiras sekä Leptothorax kuningattaret ja koiraat.
Kaavasta on myös olemassa kuvallinen Html-versio.
Sisällysluettelo |
Termeistä
- HL = Pään pituus edestä katsoen. Mitataan suorana linjana suukilven etureunan keskikohdasta pään takareunan keskikohtaan. (Kuvataulu III: 1)
- AL = Keskiruumiin viistomitta mitattuna työläisillä keskiruumiin etuyläkulmasta ja kuningattarilla pronotumin etuyläreunasta propodeumin liistakkeiden (lobes) takareunaan. (Kuvataulu III: 2, 4)
- FW = Pään etuosan pienin leveys mitattuna otsaliistakkeiden ulkoreunasta. (Kuvataulu III: 1)
- FLW = Pään etuosan suurin leveys mitattuna otsaliistakkeiden ulkoreunasta. (Kuvataulu III: 1)
- PPW = Postpetioluksen suurin leveys ylhäältä katsoen.
- SL = Tuntosarven varren suurin pituus; pisin suora linja tuntosarven varren kulmasta toiseen sivusta katsoen. (Kuvataulu III: 3)
- FI = Frontal index, HW/FW
- FLI = Otsaliistakeindeksi, FLW/FW
- HW = Suurin pään leveys mitattuna heti silmien yläpuolelta, kun katsotaan suoraan edestä. (Kuvataulu III: 1)
- PPI = Postpetiolaarinen indeksi, PPW/HW
- SI = Tuntosarven varsi-indeksi, SL/HL
- PF (Palp Formula) = Leuka- ja huulirihmojen jaokkeiden määrä. Leukarihman jaokkeiden määrä ilmoitetaan ensimmäisenä ja huulirihman toisena (esim. merkintä PF 6,4 tarkoittaa kuutta leukarihman jaoketta ja neljää huulirihman jaoketta).
Alaheimokaava
Työläiset ja kuningattaret
1. Keski- ja takaruumiin välissä kaksi jaoketta (petiolus ja postpetiolus) (Kuvataulut V: 4-6,16; VI: 3-7,11-15; IX: 15-23; XI: 7-9, 12-16; XII: 9,11,13). Myrmicinae
- Keski- ja takaruumiin välissä vain yksi jaoke (petiolus) (Kuvataulut IV: 1, 6-10; XV: 13-16, 24, 25; XVI: 5-8, 10, 12; XVIII: 1-3; XIX: 4, 5; XX: 8-11, 14-16). -> 2.
2. (1.) Pistin näkyvissä. Takaruumiin ensimmäisen ja toisen jaokkeen välissä kaventuma. (Kuvataulu IV: 1). Alaheimo Ponerinae (Suomessa vain Hypoponera punctatissima)
- Pistin puuttuu tai pistin surkastunut ja ei näy ilman takaruumiin preparoimista ja avaamista. Takaruumiin ensimmäisen ja toisen jaokkeen välissä ei kaventumaa (Kuvataulut IV: 8, 9; XV: 7, 8; XVII: 3-5; XIX: 6-8). -> 3.
3. (2.) Takaruumiin kärjessä pyöreä reikä (acidopore) putkimaisen ulokkeen päässä, jota reunustavat ripset (coronula) (Kuvataulut IV: 2; XV: 7, 8; XVII: 3-5; XIX: 6-8). Alaheimo Formicinae
- Takaruumiin kärjessä ei uloketta (Kuvataulu XV: 3, 8, 9). Alaheimo Dolichoderinae (Suomessa vain Tapinoma melanocephalum)
Koiraat
1. Keski- ja takaruumiin välissä kaksi jaoketta (petiolus ja postpetiolus) (Kuvataulu VIII: 1-4,11-14; X: 15-17, 19). Alaheimo Myrmicinae
- Keski- ja takaruumiin välissä vain yksi jaoke (petiolus) (Kuvataulut IV: 13,14; XIV: 8; XVII: 11, 12, 15, 16). -> 2.
2. (1.) Takaruumiin ensimmäisen ja toisen jaokkeen välissä kaventuma (Kuvataulu IV: 4). Alaheimo Ponerinae (Suomessa vain Hypoponera punctatissima)
- Takaruumiin ensimmäisen ja toisen jaokkeen välissä ei kaventumaa (Kuvataulut XIV: 8; XVII: 11, 12). -> 3.
3. (2.) Takajalkojen säärien kannus normaali. Suukilpi ei mene otsaliistakkeiden väliin (Kuvataulu XVII: 9,10). Alaheimo Formicinae
- Takajalkojen säärissä kampamainen kannus. Suukilpi menee otsaliistakkeiden väliin (Kuvataulu IV: 5). Alaheimo Dolichoderinae (Suomessa vain Tapinoma melanocephalum)
Myrmicinae-alaheimon sukukaava
Myrmicinae työläiset
(Anergates atratulus lajilla ei ole työläisiä)
1. Tuntosarvissa 11 jaoketta -> 2.
- Tuntosarvissa 12 jaoketta -> 4.
2. (1.) Postpetioluksen vatsapuolella ei levymäistä, piikkimäistä tai hammasmaista uloketta (Kuvataulu V: 4) Suku Leptothorax (3 lajia)
- Postpetioluksen vatsapuolella levymäinen, piikkimäinen tai hammasmainen uloke (Kuvataulu V: 5, 6) -> 3
3. (2.) Tuntosarviurat on; Yläleukojen purupinnalla ei hampaita (Kuvataulu V: 7). Suku Harpagoxenus (Suomessa vain Harpagoxenus sublaevis )
- Tuntosarviuria ei ole; Yläleukojen purupinnalla hampaat (Kuvataulu V: 8) Suku Formicoxenus (Suomessa vain Formicoxenus nitidulus)
4. (1.) PF 6,4. Keski- ja takajalkojen säärissä tavallisesti yksi iso kampamainen kannus (joillain loismuurahaisilla kannus normaali), kannus selvästi pitempi kuin säären kärjen leveys (Kuvataulu V: 12) Suku Myrmica (13 lajia)
- PF vähemmän kuin 6,4; Keski- ja takajalkojen säärissä tavallisesti yksinkertainen kannus (Kuvataulu V: 13); Jos kannus on kampamainen, niin se ei ole pidempi kuin sären kärjen leveys, tai säärissä kaksi ylimääristä kannusta, tai suukilven sivuosat nousevat teräviksi harjanteiksi tuntosarvien tyvien edessä (Kuvataulu V: 14) -> 5
5. (4.) Suukilven sivuosat nousevat teräviksi harjanteiksi tuntosarvien tyvien edessä (Kuvataulu V: 14) Suku Tetramorium (Suomessa vain Tetramorium caespitum)
- Suukilven sivuosat tavalliset (Kuvataulut V: 18, 19; XI: 5, 6) -> 6
6. (5.) Propodeumissa ei ulokkeita Suku Monomorium (Suomessa vain Monomorium pharaonis)
- Propodeumissa hampaat tai piikit (Kuvataulu XI: 7-9, 12-16) Suku Temnothorax (3 lajia)
Myrmicinae kuningattaret
1. Tuntosarvissa 11 jaoketta -> 2.
- Tuntosarvissa 12 jaoketta -> 6.
2. (1.) Postpetioluksen vatsapuolella ei levymäistä, piikkimäistä tai hammasmaista uloketta (Kuvataulu VI: 3) Suku Leptothorax (3 lajia)
- Petioluksen sekä postpetioluksen vatsapuolella levymäinen, piikkimäinen tai hammasmainen uloke (Kuvataulu VI: 4-7) -> 3.
3. (2.) Tuntosarviurat on; Yläeukojen purupinnalla ei hampaita. (Kuvataulu VI: 8); Tavallisesti ergatoidisia (pistesilmät kuitenkin on!), harvoin siivekäs. Suku Harpagoxenus (Suomessa vain Harpagoxenus sublaevis)
- Tuntosarviuria ei ole; Yläleukojen purupinnalla hampaat (Kuvataulu VI: 9, 10) -> 4.
4. (3.) Petioluksen vatsapuolella sekä postpetioluksessa levymäinen uloke (Kuvataulu VI: 4, 5).. Suukilven etureunan keskellä syväuurteinen lovi. Yläleuat kapeat, sormimaiset, kärjistään pyöristyneet (Kuvataulu VI: 9). Kuningattaren takaruumis paisunut (=physogastrinen) (ei siivekkäät!) Suku Anergates (Suomessa vain Anergates atratulus)
- Petioluksessa sekä postpetioluksessa piikkimäinen tai hammasmainen uloke (Kuvataulu VI: 6, 7). -> 5.
5. (4.) Koko ruumis tiheään uurteinen. Ei työläisiä, sosiaaliparasiitti. Leptothorax kutteri
- Koko ruumis sileä ja kiiltävä. Suku Formicoxenus (Suomessa vain Formicoxenus nitidulus)
6. (1) PF 6,4; Keski ja takajalkojen säärissä yksi kampamainen kannus; kannus selvästi pitempi kuin säären kärjen leveys Suku Myrmica (13 lajia)
- PF vähemmän kuin 6,4; Keski- ja takajalkojen säärissä tavallisesti yksinkertainen kannus. Jos kannus kampamainen, niin se ei ole pidempi kuin säären kärjen leveys, tai säärissä kaksi ylimääristä kannusta, tai suukilven sivuosat nousevat teräviksi harjanteiksi tuntosarvien tyvien edessä -> 7.
7. (6.) Suukilven sivuosat nousevat teräviksi harjanteiksi tuntosarvien tyvien edessä (Kuvataulu V: 14) Suku Tetramorium (Suomessa Tetramorium caespitum)
- Suukilven sivuosat tavalliset -> 8.
8. (7.) Postpetioluksessa ja petioluksessa vatsapuolella levymäinen uloke (Kuvataulu VI: 11). Ei työläisiä, sosiaaliparasiitti. Myrmica karavajevi
- Postpetioluksen vatsapuolella ei levymäistä uloketta (Kuvataulu VI: 12-15). Lajilla työläisiä -> 9.
9. (8.) Propodeum ilman ulokkeita (Kuvataulu VI: 12). Suku Monomorium (Suomessa Monomorium pharaonis)
- Propodeumissa hampaat tai piikit (Kuvataulu VI: 13) Suku Temnothorax (3 lajia)
Myrmicinae koiraat
1. Siivekäs -> 2
- Siivetön -> 9
2. (1.) Etusiivessä yksi kubitaalisarka, jonka lyhyt suoni jakaa osittain (Kuvataulu VII: 1). Suku Myrmica (13 lajia)
- Etusiivessä yksi tai kaksi täysin erottunutta kubitaalisarkaa (Kuvataulu VII: 2-5). -> 3.
3. (2.) Scutumissa ei ole Mayrin uria (Kuvataulu VII: 6) Suku Monomorium (Suomessa Monomorium pharaonis)
- Scutumissa on Mayrin urat (Kuvataulu VII: 7) -> 4.
4. (3.) Tuntosarvissa 13 jaoketta (Kuvataulu VII: 10-12) Suku Temnothorax (3 lajia)
- Tuntosarvissa 10 tai 12 jaoketta (Kuvataulu VII: 13, 14) -> 5.
5. (4.)Tuntosarvissa 10 jaoketta, Siiman toinen jaoke hyvin pitkä (Kuvataulu VII: 13) Suku Tetramorium (Suomessa Tetramorium caespitum)
- Tuntosarvissa 12 jaoketta, siiman toinen jaoke ei erityisen pitkä, kolmatta jaoketta lyhempi (Kuvataulu VII: 14; VIII: 8) -> 6.
6. (5.) Tuntosarven varsi pitkä, ulottuu pitkälle pään reunan yli (Kuvataulu VIII: 7). Myrmica karavajevi
- Tuntosarvien varsi lyhempi eikä ylety pään reunaan asti. (Kuvataulu VIII: 8) -> 7.
7. (6.) Postpetioluksen alapuolella piikikäs hammas (Kuvataulu VIII: 11). Ruumiinpituus alle 2,5 mm. Leptothorax kutteri
- Postpetioluksessa ei hammasta (Kuvataulu VIII: 12) Ruumiinpituus yli 2,5 mm. -> 8
8. (7.) Yläleuoissa kaksi hammasta (Kuvataulu VIII: 10), harvoin surkastuneita hampaita. Vaikea erottaa Leptothorax-koiraista. Suku Harpagoxenus (Suomessa laji Harpagoxenus sublaevis)
- Yläleuat hampaattomat (Kuvataulu VIII: 9) Suku Leptothorax (3 lajia)
9. (1.) Ergatoidinen. Eroaa työläisistä 12-jaokkeisten tuntosarviensa, pistesilmiensä ja genitaaliensa perusteella (Kuvataulu VIII: 13); Ruumis sileä ja kiiltävä Suku Formicoxenus (Suomessa Formicoxenus nitidulus)
- Ei ergatoidinen, tuntosarvissa 11-jaoketta (Kuvataulu VIII: 14); Ruumis hienosti uurteinen, ei kiiltävä. Suku Anergates (Suomessa Anergates atratulus)
Lajikaava Myrmica
- 13 lajia
Myrmica työläiset ja kuningattaret
- M. microrubran ja M. karavajevi työläiset ovat tuntemattomia. M. microrubran kuningattaret ovat paljon pienempiä kuin M. rubra kuningattaret (HW<1.1, AL<1.8 vs. HW>1.2, AL> 1.9 mm). M. karavajevi kuningattaret eroavat muista Myrmica-lajeista petioluksen ja postpetioluksen levymäisen ulokkeen ansiosta (kts. Myrmicinae-sukukaava) (Kuvataulu VI: 11).
1. Pään etuharjut (frontal carinae) kääntyvät ulospäin ja liittyvät tuntosarvien tyvikuoppia kiertäviin uriin (rugae) (Kuvataulu IX: 11); Tuntosarven varren tyvi heikosti kääntynyt, ilman harjua tai kulmaa (Kuvataulu IX: 1). -> 2.
- Pään etuharjut eivät käänny ulospäin, ne jatkuvat silmien yläreunaa pidemmälle; Urat eivät ympäröi tuntosarven tyvikuoppia (Kuvataulu IX: 13,14) tai jos ne niin tekevät, urat liittyvät etuharjuihin lähellä etuharjujen yläkolmannesta (Kuvataulu IX: 12); Tuntosarven varressa kulma ja harju tai uloke, tai ainakin vahvemmin kääntynyt tyveltään (Kuvataulu IX: 2-10). -> 3.
2. (1.) Petioluksen yläpuoli pyöristynyt; Petiolus ja postpetiolus sileä tai niissä vain heikkoa kuviointia, Ei vahvoja viiruja; Propodeumin piikit lyhyet (Kuvataulu IX: 15). Myrmica rubra
- Petioluksen yläpuoli selvästi litistynyt; Petiolus ja postpetioluksessa karkeaa kuviointia; Propodeumin piikit pitkät (Kuvataulu IX: 16). Myrmica ruginodis
3. (1.) Tuntosarven varren tyvi kulmikas, siinä vertikaalinen uloke tai hammas (Kuvataulu IX: 2). Tuntosarvien tyviä ympäröi urat, jotka liittyvät etuharjuihin lähellä etuharjujen yläkolmannesta. -> 4.
- Tuntosarven varren tyvi eri muotoinen, siinä ei koskaan vertikaalista uloketta tai hammasta (Kuvataulu IX: 3-10.) -> 5.
4. (3.) Petioluksen varsi hyvin lyhyt, sen etureuna jyrkkä, lievästi kovera ja kohtaa yläreunan suorassa tai jopa terävässä kulmassa (Kuvataulu IX: 17). Myrmica lobicornis
- Petioluksen varsi hyvin kehittynyt, sen etureuna ei jyrkkä tai lievästi kovera ja kohtaa yläreunan tylpässä kulmassa (Kuvataulu IX: 18). Myrmica schencki
5. (3.) Tuntosarvien tyviä ympäröi urat, jotka liittyvät etuharjuihin lähellä etuharjujen yläkolmannesta (Kuvataulu IX: 12); Tuntosarven varren tyvi vahvasti kääntynyt, mutta ei kulmikas ja ilman horisonttaalista harjua tai uloketta (Kuvataulu IX: 3); Keskiruumis, petiolus ja postpetiolus hyvin karkeiden pitkittäisten urien pettämä; Petioluksessa ei selvää vartta, sen etureuna suora ja jyrkkä, kohtaa yläreunan suorassa kulmassa (Kuvataulu IX: 19). Myrmica sulcinodis
- Tuntosarvien tyviä ei ympäröi harjut (Kuvataulu IX: 13,14); Tuntosarven varren tyvi kääntynyt, ilman kulmaa tai tai jos kulmikas, siinä horisonttaalinen ura tai uloke.(Kuvataulu IX: 4-10). -> 6.
6. (5.) Postpetiolus hyvin leveä, pituuttaan leveämpi (PPI>0.56) (Kuvataulu IX: 20); Ruumiissa runsaasti pystykarvoja. Myrmica hirsuta
- Postpetiolus ei leveä, leveys pituutta pienempi (PPI<0.50) (Kuvataulu IX: 21); Pystykarvoja vähemmän. -> 7.
7. (6.) Tuntosarven varren tyvi mutkalla, ilman horisontaalista uloketta tai harjua, enintään hieman kulmikas (Kuvataulu IX: 4,5). -> 8.
- Tuntosarven tyvi selvästi kulmikas ja siinä horisontaalinen uloke tai harju (Kuvataulu IX: 6-10). -> 9.
8. (7.) Tuntosarven varren tyvi kääntynyt ideaalikulmaan (?) "ideal curve" (Kuvataulu IX, 4); Päässä pitkittäsuria, verkkomaista kuviointia vain pään takareunan ja silmien välissä (Kuvataulu IX: 13). Myrmica gallienii
- Tuntosarven tyvi terävämmin kääntynyt ja hieman kulmikas (Kuvataulu IX: 5); Otsassa ja poskissa pitkittäisuria. Pään yläkolmanneksessa verkkomaista kuviointia (Kuvataulu IX: 14). Myrmica rugulosa
9. (7.) Tuntosarven varren tyvessä heikko harju (Kuvataulu IX: 6); otsaliistakkeet hieman kääntyneet, otsa leveämpi (FLI 1.10-1.45, FI 2.14-2.30). Myrmica hellenica
- Tuntosarven tyvessä uloke (Kuvataulu IX: 7-10); otsaliistakkeet vahvemmin kääntyneet, otsa kapeampi (FLI 1.18-1.86, FI 2.60-3.50) -> 10.
10. (9.) Tuntosarven varren tyvessä suuri, usein massivinen uloke (Kuvataulu IX: 7, 8); otsaliistakkeet vahvemmin kääntyneet, otsa kapeampi (FLI 1.59-1.86, FI 3.04-3.50). Myrmica lonae
- Tuntosarven varren tyven uloke paljon pienempi (Kuvataulu IX: 9, 10); otsaliistakkeet ei niin vahvasti kääntyneet, otsa leveämpi (FLI 1.18-1.68. FI 2.60-3.21). Myrmica scabrinodis
Myrmica koiraat
1. Tuntosarvissa 13 jaoketta. Etusiiven kubitaalisarka osittain eriytynyt lyhyellä suonella (Kuvataulu VII: 1). -> 2.
- Tuntosarvissa 12 jaoketta. Kubitaalisarassa ei kyseistä suonta. Myrmica karavajevi
2. (1.) Tuntosarven varsi pitempi ja hoikempi, SI>0.68 (Kuvataulu X: 1-4). -> 3.
- Tuntosarven varsi lyhempi ja paksumpi, SI<0.66 (Kuvataulu X: 5-10). -> 6.
3. (2.) Tuntosarven varren tyvi heikosti mutkalla (Kuvataulu X: 1, 2). -> 4.
- Tuntosarven tyven mutka vahva ja selvä (Kuvataulu X: 3, 4). -> 5.
4. (3.) Tuntosarven varressa ja säärissä lukuisia pystykarvoja (Kuvataulu X: 1, 11). Myrmica rubra
- Tuntosarven varren ja säärien pystykarvoitys harvaa (Kuvataulu X: 2, 12). Myrmica ruginodis
5. (3.) Tuntosarven varren tyvi kääntynyt, mutta ei koskaan kulmikas (Kuvataulu X: 5); Petioluksen profiili matala ja sen selkäpuoli leveästi pyöristynyt tai jopa hieman litistynyt (Kuvataulu X: 15). Myrmica sulcinodis
- Tuntosarven tyvi kulmikas (Kuvataulu X: 4), mutta joskus kääntynyt kuten M. sulcinodiksella; Petioluksen profiili korkeampi, sen etu- ja selkäpuoli kohtaavat heikosti pyöristyneessä kulmassa (Kuvataulu X: 16). Myrmica lobicornis
6. (2.) Tuntosarven varsi yhtä pitkä kuin 4-5 siiman tyven jaoketta; SI>0.50 (Kuvataulu X: 5, 6). -> 7.
- Tuntosarven varsi lyhyt, yhtä pitkä kuin 3-3,5 siiman tyven jaoketta; SI<0.45 (Kuvataulu X: 7-10). -> 8.
7. (6.) Ruumiissa, mukaan lukien pään sivut ja takareuna, runsaasti pitkiä karvoja; Petioluksen takareuna laskeutuu jyrkästi alaspäin ennen yhtymistään postpetiolukseen (Kuvataulu X: 17, 18). Myrmica hirsuta
- Ruumiin pystykarvoitus harvempaa; Pään sivuilla ja takareunaassa ei karvoja tai vain muutama lyhyt karva; Petioluksen takareunan pudotus loivempi (Kuvataulu X: 19, 20). Myrmica lonae
8. (6.) Tuntosarven varren tyvi selvästi kulmikas (Kuvataulu X; 7). Myrmica schencki
- Tuntosarven tyvi heikosti kääntynyt (Kuvataulu X: 8-10). -> 9.
9. (8.) Tuntosarven varressa ja jaloissa hyvin pitkiä pystykarvoja (Kuvataulu X: 8, 13). Myrmica scabrinodis
- Tuntosaven varren ja jalkojn pystykarvat selvästi lyhyemmät (Kuvataulu X: 9, 10, 14). -> 10.
10. (9.) Tuntosarven siiman toinen jaoke pitkä, vähintään 1.5 kertaa pidempi kuin kolmas jaoke (Kuvataulu X: 9). Myrmica gallienii
- Tuntosarven siiman toinen jaoke vain hieman kolmatta pidempi (Kuvataulu X: 10). Myrmica hellenica ja Myrmica rugulosa
Lajikaava Leptothorax ja Temnothorax
- 6 lajia
- Kaavasta puuttuvat kuningattaret ja koiraat
- Leptothrax kutterilla ei ole työläisiä kts. Myrmicinae-alaheimon sukukaava.
Leptothorax ja Temnothorax työläiset
1. Tuntosarvissa 11 jaoketta. Leptothorax -> 2.
- Tuntosarvissa 12 jaoketta. Temnothorax -> 3.
2. (1.) Tuntosarven varressa ja säärissä useita pystykarvoja (Kuvataulu XI: 1). Leptothorax acervorum
- Tuntosarven varressa ja säärissä vain pinnanmyötäisiä karvoja (Kuvataulu XI: 2). Leptothorax muscorum
3. (1.) Keskiruumiin selkäpuolella metanotaalinen ura (Kuvataulu XI: 7-9). Temnothorax nylanderi
- Ei metanotaalista uraa (Kuvataulu XI: 12-16). -> 4.
4. (3.) Propodeumin piikit pitkät, tyvestään leveät ja alaspäin kääntyneet, vain hieman propodeumin selkäpuolta lyhyemmät; Petioluksessa lyhyt varsi ja hieman kovera, lähes suora etupinta. (Kuvataulu XI: 12). Temnothorax interruptus
- Propodeumissa hampaat, jos piikit, ne ovat ohuet, suorat, eivät leveitä tyvestään ja eivät kääntyneet alaspäin; Petioluksen muoto erilainen (Kuvataulu XI: 13-16). Temnothorax tuberum
Formicinae-alaheimon sukukaava
Formicinae työläiset
1. Tuntosarven varsi ja jalat erittäin pitkät, tuntosarven varsi ylittää pään takareunan kahdella kolmasosalla pituudestaan. Väritys vaalean keltainen. Suku Anoplolepis (Suomessa vain Anoplolepis gracilipes).
- Tuntosarven varsi ja jalat lyhyemmät, tuntosarven varren ylittäessä pään selkeästi alle kahdella kolmasosalla tai jäädessä lyhyemmäksi. -> 2.
2. (1.) Tuntosarven liitoskohta selkeästi suukilven ja otsaliistakkeen tapaamiskohdan takapuolella (Kuvataulu XVIII: 4-6) Suku Camponotus (3 lajia)
- Tuntosarven liitos lähellä suukilven takareunaa (Kuvataulus XIV: 2 ; XV: 1, 2, 11, 12, 23; XVI: 1-4 ; XIX: 1 ; XX: 12, 13) -> 3.
3. (2.) Silmät pään keskellä tai keskikohdan alapuolella. (Kuvataulu XIV: 2) Suku Paratrechina (Suomessa vain Paratrechina vividula)
- Silmät selkeästi pään keskikohdan yläpuolella (Kuvataulus XV: 1-6, 11, 12; XVI: 1-4; XIX: 1-3; XX: 12, 13) -> 4.
4. (3.) Propodeumin selkäpuoli selkeästi lyhyempi kuin kalteva osuus (Kuvataulu XIX: 5; XX: 8, 9, 14-16), jos lähes yhtäläinen, niin koko ruumis on keltainen. Suku Lasius (8 lajia)
- Propodeumin selkäpuoli lähes yhtä pitkä kuin kalteva osuus (Kuvataulu XV: 13-16, 24, 25; XVI: 5-8), ruumis ei ole koskaan keltainen Suku Formica (21 lajia)
Formicinae kuningattaret
1. Tuntosarven jaokkeita 11. Suku Anoplolepis (Suomessa vain Anoplolepis gracilipes)
- Tuntosarven jaokkeita enemmän. ->2.
2. (1.) Tuntosarven liitoskohta selkeästi suukilven ja otsaliistakkeen tapaamiskohdan takapuolella (Kuvataulu XVIII: 7, 8). Suku Camponotus (3 lajia)
- Tuntosarven liitos lähellä suukilven takareunaa (Kuvataulu XVI: 9,11) -> 3.
3. (2.) Silmät pään sivujen pituuden puolivälissä tai etupuolella. -> Suku Paratrechina (Suomessa vain Paratrechina vividula)
- Silmät selkeästi pään sivujen pituuden puolivälin takana (Kuvataulus XVI: 9, 11; XIX: 9, 10) -> 4.
4. (3.) Tuntosarven siiman jaokkeet toisesta viidenteen ovet selkeästi lyhyempiä kuin kuudennesta eteenpäin (Kuvataulu XIV: 3) Suku Lasius (8 lajia)
- Tuntosarven siiman jaokkeet toisesta viidenteen ovet pidempiä kuin kuudennesta eteenpäin (Kuvataulu XIV: 4) Suku Formica (20 lajia)
Formicinae koiraat
1. Tuntosarvissa 12 jaoketta Suku Anoplolepis (Suomessa vain Anoplolepis gracilipes)
- Tuntosarvissa 13 jaoketta -> 2.
2. (1.)Tuntosarven liitoskohta selkeästi suukilven ja otsaliistakkeen tapaamiskohdan takapuolella -> Suku Camponotus
- Tuntosarven liitos lähellä suukilven takareunaa -> 3.
3. (2.) Etusiivessä ei diskoidaalisarka (Kuvataulu XIV: 5); ruumis pienempi, alle 2.5 mm. Suku Paratrechina (Suomessa vain Paratrechina vividula)
- Etusiivessä diskoidaalisarkaa (Kuvataulu XIV: 6) (Lasiusilla satunnaisesti puuttuu); ruumis isompi, yli 3,5 mm -> 4.
4. (3.) Ruumis pienempi, alle 5 mm; takaruumis ylhäältä katsoen lähes kolmiomainen, pienet sukupuolielimet (Kuvataulu XIV: 8) Suku Lasius
- Ruumis isompi, yli 6 mm, takaruumis ylhäältä katsoen lähes sylinterimäinen, suuret sukupuolielimet (Kuvataulu XVII: 11,12) Suku Formica
Lajikaava Formica
- 20 lajia
Formica työläiset
1. Pään takaosan reuna voimakkaasti kovera (Kuvataulu XV: 1, 2). (Alasuku Coptoformica). -> 2.
- Pään takaosan reuna suora, kupera tai korkeintaan hieman kovera (Kuvataulut XV: 11, 12; XVI: 1-4). -> 6.
2. (1.) Silmissä selkeästi mikroskooppisia karvoja (katso vähintään 40x suurennuksella). -> 3.
- Silmissä ei ole mikroskooppisia karvoja (katso vähintään 40x suurennuksella). -> 4.
3. (2.) Pystykarvoja 2. tai viimeistään 3. selkäkilvessä. Suukilven hajanaisia karvoja löytyy suukilven etureunasta vähintään suukilven keskiosaan asti. Formica exsecta
-Pystykarvat alkavat yleensä vasta 3. tai 4. selkäkilvestä. Hajanaisia karvoja vain suukilven etureunassa.Formica fennica
4. (2.) Suukilven karvat jakautuneet tasaisesti etureunasta takareunaan. Formica suecica
- Suukilven karvat rajoittuvat suukilven etuosaan. -> 5.
5. (4.) Pystykarvoja takaruumiin 4. selkäkilvestä ja 3. vatsakilvestä takaruumiin kärkeen (Kuvataulu XV: 7); lyhyet leukarihmat, eivät yleensä ylety suun ja pään ja keskiruumiin liitoskohdan puoliväliin (Kuvataulu XV: 3, 4); pään takaosassa ja pystyreunoissa ei ole pystykarvoja (Kuvataulu XV: 1, 3, 4). Formica pressilabris
- Pystykarvoja kaikissa takaruumiin jaokkeissa (Kuvataulu XV: 8); pitkät leukarihmat, yleensä ylittäen, tai ainakin saavuttaen, suun ja pään ja keskiruumiin liitoskohdan puolivälin (Kuvataulu XV: 5, 6). Formica forsslundi
6. (1.) Koko ruumis tummanruskeasta mustaan (Alasuku Serviformica osittain). -> 7.
- Kaksivärinen laji, keskiruumis punainen, takaruumis ruskeanmusta; keskiruumiissa usein tummempia laikkuja. -> 11.
7. (6.) Pään takareunassa ja keskiruumiin selkäpuolella lukuisia pystykarvoja (Kuvataulu XV: 11, 13); pään alapinnalla yli 6 pystykarvaa. Formica cinerea
- Pään takareunassa ei ole pystykarvoja; keskiruumiin selkäpuolella ei yhtään tai korkeintaan vähän pystykarvoja (Kuvataulu XV: 12, 14-16); pään alapinnalla ei yhtään tai korkeintaan 3-4 pystykarvaa .-> 8.
8. (7.) Koko ruumis sileä, kiiltävä ja pikimusta.Pään alapinnalla on useita yksittäisiä, pitkiä pystykarvoja. Takaruumiin nukkakarva suhteellisen harvaa. -> 9.
- Koko ruumiissa tiheästi mikrouurteita, näyttää kiillottomalta. Pään alapinta pystykarvaton. Takaruumiin nukkakarva tiheä. -> 10.
9. (8.) Yhtenäinen nukkakarva hyvin harvaa, takaruumiin 2. selkäkilven keskiosassa etäisyys lähimpien karvojen välillä karvojen pituutta suurempi. Promesonotumissa on muutamia pareja pitkiä, taipuneita karvoja. Propodeumin kulma jyrkkä. Formica picea
- Yhtenäinen nukkakarva melko tiheä, takaruumiin 2. selkäkilven keskiosassa etäisyys naapurikarvojen välillä pienempi kuin karvojen pituus. Promesonotumin karvat lyhyemät. Propodeum pyöristynyt. Formica gagatoides
10. (9.) Etujalan reiden sisäreunassa 2-3 pystykarvaa, keskimmäisen jalan reidessä ei ole yleensä karvoja, vain harvoin 1-2 karvaa lähellä reiden tyveä (Kuvataulu XV: 19, 20); Promesonotumin selkäpuolella ei yleensä ole pystykarvoja, vain harvoin 1-5 karvaa pronotumissa (Kuvataulu XV: 15). Formica fusca
- Etujalan reiden sisäreunassa 3-12 pystykarvaa, keskimmäisen jalan reidessä 3-7 karvaa (Kuvataulu XV: 21, 22); Promesonotumin selkäpuolella yli 6 pystykarvaa (Kuvataulu XV: 16). Formica lemani
11. (6.) Suukilven alareunan keskikohdassa selkeä lovi (Kuvataulu XV: 23). (Alasuku.Raptiformica) Formica sanguinea
- Suukilven alareuna kupera eikä sen keskikohdassa ole lovea (Kuvataulu XVI: 1-4). -> 12.
12. (11.) Otsakolmio himmeä (Alasuku Serviformica osittain). -> 13.
- Otsakolmio kirkas erottuen pään muista himmeistä osista (Alasuku Formica s.str.). -> 15.
13. (12.) Pään yläosa yksivärinen, tummanruskeasta mustaan. Pesä on kasa lehtiä ja risuja (kuten kekomuurahaisilla). Formica uralensis
- Vähintään posket ja suukilpi punaisia. Pesii maassa tai maakummuissa. -> 14.
14. Vyötärön suomussa (=petioluksessa) on lukuisia pystykarvoja, jotka osoittavat kutakuinkin eteen- ja taaksepäin; Promesonotumin selkäpuolella vähintään 10 pystykarvaa (Kuvataulu XV: 24). Formica rufibarbis tai vuonna 2006 Suomestakin tunnistettu sukulaislaji. Formica lusatica
- Vyötärön suomussa (=petioluksessa) ei ole pystykarvoja tai korkeintaan muutama ylös osoittava, promesonotumin selkäpuolella korkeintaan 6 pystykarvaa (Kuvataulu XV: 25). Formica cunicularia tai vuonna 2006 Suomestakin tunnistettu sukulaislaji Formica lusatica
15. (12.) Suurten työläisten koko pää ja keskiruumis on punainen; päässä ja keskiruumiissa lukuisia pystykarvoja (Kuvataulu XVI: 1, 5). Formica truncorum.
- Vähintään ylin kolmannes pään yläosasta ruskeanmusta. -> 16.
16. (15.) Päässä ja keskiruumiissa lukuisia pystykarvoja (Kuvataulu XVI: 2, 6). -> 17.
- Pään takareunassa ei ole ollenkaan tai ei ole runsaasti lyhyitä pysty- tai lähes pystyjä karvoja (Kuvataulu XVI: 3, 4). Keksiruumiin selässä ei ollenkaan tai korkeintaan muutamia pystykarvoja (Kuvataulu XVI: 7, 8). -> 18.
17. (16.) Tumma selvärajainen laikku promesonotumin selkäpuolella. Formica pratensis
- Tummassa laikussa (jos läsnä) promesonotumin selkäpuolella, jossa ei ole selviä rajoja. Formica lugubris
18. (16.) Pään takareunassa vähintään muutamia lyhyitä pysty- tai lähes pystyjä karvoja hairs (Kuvataulu XVI: 3). Formica aquilonia
- Pään takareunassa ei ole karvoja (Kuvataulu XVI: 4). -> 19.
19. (18.) Keskiruumiin jokaisen jaokkeen (pronotum, mesonotum, propodeum) selkäpinnalla yleensä vähintään 6 pystykarvaa (Kuvataulu XVI: 7); pään alapinnalla suhteellisen pitkiä pystyjäkarvoja (katsottuna sivusta). Formica rufa
- Keskiruumiin jokaisen jaokkeen (pronotum, mesonotum, propodeum) selkäpuolella ei ole yhtään, tai on alle 6 pystykarvaa (Kuvataulu XVI: 8); pään alapinnalla ei ole tai on korkeintaan harvasti lyhyitä lähes pystykarvoja (katsottuna sivusta). Formica polyctena
Formica kuningattaret
- Kaavasta puuttuu Formica gagatoides.
1. Pään takaosan reuna voimakkaasti kovera (Alasuku Coptoformica). -> 2.
- Pään takaosan reuna suora, kupera tai korkeintaan hieman kovera. -> 6.
2. (1.) Suuri, selkeästi suurempi kuin työläiset, HW>1,6, AL>2,5 mm. Formica exsecta
- Pienempi, suurin piirtein työläisten kokoinen, HW<1.4, AL<2.5 mm. -> 3.
3. (2.) Silmät selkeästi karvaiset. Formica fennica
- Silmät eivät karvaiset. -> 4.
4. (3.) Suukilven kaudaalisessa osassa myös muutama karva. Formica suecica
- Suukilven kaudaalisessa osassa ei koskaan karvoja. -> 5.
5. (4.) Pystykarvoja 1. tai 2. takaruumiin selkäkilvestä alkaen takaruumiin kärkeen asti. Formica forsslundi
- Pystykarvoja 3. tai 4. takaruumiin selkäkilvestä alkaen kärkeen asti. Formica pressilabris
6. (1.) Koko ruumis mustanruskea tai harmaanruskea. (Alasuku Serviformica osittain). -> 7.
- Kaksivärinen laji, keskiruumis ainakin osin punainen erottuen mustanruskeasta takaruumiista. -> 10.
7. (6.) Pään takareunassa, ohimoilla, pään alapinnalla, pronotumissa ja propodeumissa lukuisia pystykarvoja (Kuvataulu XVI: 9, 10.). Formica cinerea
- Päässä, pronotumissa ja propodeumissa ei ole, tai on muutama pystykarva (Kuvataulu XVI: 11,12.) -> 8.
8. (7.) Pään alapinnalla 2-5 pystykarvaa (sivulta katsottuna); koko ruumis kiiltävä. Formica picea
- Pään alapinnalla ei ole pystykarvoja (sivulta katsottuna); ruumissa tiheästi mikroharjanteita, ainakin takaruumis näyttää himmeältä -> 9.
9. (8.) Keskijalkojen reiden sisäreuna yleensä ilman pystykarvoja, harvoin 1-2 karvaa lähellä reiden tyveä. Formica fusca
- Keskijalkojen reiden sisäreunassa rivi pystykarvoja. Formica lemani
9.(5.) Suukilven alareunan keskikohdassa selkeä lovi (Alasuku Raptiformica ). Formica sanguinea
- Suukilven alareuna kupera eikä sen keskikohdassa ole lovea. -> 10.
10. (9.) Otsakolmio himmeä. Silmät täysin karvattomat (Alasuku Serviformica osittain). -> 11.
- Otsakolmio kiiltävä erottuen pään muista himmeistä osista; silmissä vähintään mikroskooppisia karvoja (Alasuku. Formica s.str.) -> 13.
11. (10.) Pään yläpuoli yksivärinen, tummanruskeasta mustaan. Formica uralensis
- Vähintään posket ja suukilpi punaisia. -> 14.
12. (11.). Pronotumin takareunassa kaksi riviä pystykarvoja (Kuvataulu XVI: 13); propodeumissa yleensä pystykarvoja. Formica rufibarbis tai vuonna 2006 Suomestakin tunnistettu sukulaislaji Formica lusatica
- Pronotumin takareunassa yksi rivi pystykarvoja (Kuvataulu XVI: 14); propodeumissa ei ole pystykarvoja. Formica cunicularia tai vuonna 2006 Suomestakin tunnistettu sukulaislaji Formica lusatica
14. (10.) Scutum punaisesta ruskeanpunaiseen, joskus tummia läikkiä, mutta yleensä selkeästi vaaleampi kuin mustanruskea scutellum; pää yleensä kokonaan punainen; lukuisia pystykarvoja koko ruumiissa. Formica truncorum
- Sekä scutum että scutellum mustanruskeita; pään ylin kolmannes ruskeasta mustaan. -> 15.
15. (14.) Takaruumis tiheästi uurteinen eikä siinä ole nukkakarvoja, näyttää himmeältä. Formica pratensis
- Takaruumis hienovaraisesti uurteinen ja siinä on harva nukkakarvoitus, näyttää kiiltävältä. -> 16.
16. (15.) Pään takareunassa ja ohimoilla lukuisia lyhyitä suoria pystykarvoja; propodeumissa ja takaruumiin ensimmäisen selkäkilven kaltevassa osassa hentoja kaartuvia pystykarvoja (Kuvataulu XVII: 1, 3). Formica lugubris
- Pään takareunassa, ohimoilla ja propodeumissa ei ole pystykarvoja (harvoin muutama lyhyt karva pään takareunan nurkassa); takaruumiin ensimmäisen selkäkilven kaltevassa osassa ei ole ollenkaan tai on lyhyitä suoria pystykarvoja (Kuvataulu XVII: 2, 4, 5). -> 17.
17. (16.) Takaruumiin ensimmäisen selkäkilven kaltevassa osassa on lyhyitä karvoja (Kuvataulu XVII: 4). Pään takareunassa ei yleensä ole karvoja, joskus muutama lyhyt pään takareunan nurkassa. Silmissä on lukuisia mikroskooppisia karvoja. Takaruumiin pinnassa on tiheästi mikrouurteita, suhteellisesti vähemmän kiiltävä. Formica aquilonia
- Takaruumiin ensimmäisen selkäkilven kaltevassa osassa ei ole pystykarvoja (Kuvataulu XVII: 5). Pään takareuna on täysin karvaton. Silmissä on muutamia mikroskooppisia karvoja. Takaruumiin pinnassa on hyvin harvasti mikrokuoppia, selkeästi kiiltävä. -> 18.
18. (17.) Scutumin keskiosissa ja scutellumissa on yleensä hyvin harvasti mikrokuoppia, näyttää kiiltävältä. Formica rufa
- Scutumin keskiosissa ja scutellumissa on yleensä tiheästi mikrokuoppia, näyttää himmeältä. Formica polyctena
Formica koiraat
Kaavasta puuttuu Formica gagatoides ( Coptoformica koiraat fennica ja suecica, kts. selitys kaavan alapuolella).
1. Pään takaosan reuna kevyestii kovera (alasuku Coptoformica ) -> 2.
- Pään takaosan reuna suora tai kupera -> 4.
2. (1.) Isompi, HW>1,5, AL>2,7 mm; silmissä karvoja Formica exsecta
- Pienempi, HW<1,4, AL<2,6 mm; silmissä ei ole karvoja Formica forsslundi
4. (1.) Suukilven alareunan keskikohdassa selkeä lovi (alasuku Raptiformica.) Formica sanguinea
- Suukilven alareuna kupera eikä sen keskikohdassa ole lovea. -> 5.
5. (4.) Silmissä ei ole karvoja (Alasuku Serviformica). -> 6.
- Silmissä on huomiota herättävästi karvoja (Alasuku Formica s.str.). -> 12.
6. (5.) Pään takareunassa on lukuisia pystykarvoja. Formica cinerea
- Pään takareunassa ei ole pystykarvoja -> 7
7. (6.) Pään alaosan pinnassa ei ole pystykarvoja (sivulta katsoen). -> 8.
- Pään alaosan pinnassa on 2-6 pystykarvaa (sivulta katsoen). -> 11.
8. (7.) Vyötärön suomussa on vain hyvin lyhyitä karvoja, sen yläreuna on kupera tai suora, hyvin harvoin erittäin kevyesti kovera (Kuvataulu XVII: 6). Formica fusca
- Vyötärön suomussa on sekä lyhyitä että pitkiä karvoja, sen yläreuna on kovera (Kuvataulu XVII: 7, 8). -> 9.
9. (8.) Vyötärön suomu on voimakkaasti yläreunastaan kovera ja ylänurkat ovat teräväkulmaiset (Kuvataulu XVII: 7) Formica rufibarbis tai vuonna 2006 Suomestakin tunnistettu sukulaislaji Formica lusatica
- Vyötärön suomu on yläreunastaan kevyesti kovera ja sen ylänurkat ovat pyöreäkulmaiset (Kuvataulu XVII: 8) -> 10.
10. (9.) Musta ruumis, jossa hyvin hienoja mikroharjanteita, näytää kiiltävältä Formica lemani
- Ruumis ruskea tai tummanruskea, tiheämmin mikroharjanteita, näyttää enemmän tai vähemmän himmeältä Formica cunicularia tai vuonna 2006 Suomestakin tunnistettu sukulaislaji Formica lusatica
11. (7.) Ruumis massiivinen, tiheästi mikrouurteita, näyttää himmeältä; propodeumissa vain lakoontunutta nukkakarvoitusta, joskus myös muutama paksu, pitkä kullan värinen karva; takaruumiin 1. - 4. selkäkilpi on yleensä karvaton Formica uralensis
- Ruumis sirompi, hennosti mikrouurteita, näyttää kiiltävältä; propodeumissa paksuja kullan värisiä tai mustahkoja karvoja ja lukuisia hentoja lyhyitä valkeahkoja pystykarvoja; yleensä kaikissa takaruumiin selkäkilvissä on pystykarvoja Formica picea
12. (5.) Pään reunoissa posket mukaanlukien on lukuisia pitkiä pystykarvoja (Kuvataulu XVII: 9) -> 13.
- Posket karvattomat tai korkeintaan harvasti lyhytkarvaiset (Kuvataulu XVII: 10). -> 14.
13. (12.) Takaruumiin selkäkilvissä on hyvin runsaasti lyhyitä lähes pystyjä karvoja muodostaen katkeamattoman karvoitukset takaruumiin tyvestä sen päähän (Kuvataulu XVII: 11) Formica truncorum
- Takaruumiin selkäkilvissä vähemmän runsaasti, sirotellen pidempiä karvoja, jotka eivät muodosta katkeamatonta karvoitusta takaruumiin tyvestä sen päähän (Kuvataulu XVII: 12) Formica lugubris ja Formica pratensis
14. (12.) Takajalan reiden ulkosyrjässä on rivi hyvin lyhyitä suoria paksuja puolipystyjä karvoja (Kuvataulu XVII: 13); poskessa ei yleensä ole lukuisia pystykarvoja Formica aquilonia
- Takajalan reiden ulkosyrjässä ei ole, tai on korkeintaan muutama karva (Kuvataulu XVII: 14); poskessa ei yleensä ole tainkaan tai harvoin muutamia pystykarvoja. -> 15.
15. (14.) Scutumissa ja propodeumissa on lukuisia pitkiä kaartuvia karvoja (Kuvataulu XVII: 15). Formica rufa
- Scutumissa ja propodeumissa on paljon vähemmän runsaasti yleensä lyhempiä karvoja (Kuvataulu XVII: 16). Formica polyctena
- HUOMIOITAVAA LOVINISKA KOIRAISTA: Seifertin mukaan loviniska (Coptoformica) koiraiden tunnistaminen määrityskaavan avulla on mahdotonta. Lajilleen tyypillisten koiraiden erottaminen voi kuitenkin olla mahdollista seuraavan listan avulla:[5]
- Formica exsecta Silmissä ja suukilvessä paljon pitkiä karvoa; keskiruumiissa useita pystykarvoja; craniad profile of forecoxae with standing setae.
- Formica suecica Silmissä ei karvoja tai karvat 10 mikrometriä lyhyemmät, joskus muutamia pitempiä karvoja; keskiruumiissa pystykarvoja; Etujalkojen lonkkien Craniad profile(ssa) on pystykarvoja jotka erottuvat lakoontuneesta nukkakarvoituksesta.
- Formica fennica Silmissä paljon pitkiä karvoja; Clypeus wihtout setae of third to fifth level; keskikuumiissa muutamia puolipystyjä karvoja; craniad profile of forecoxae with three to five standing setae; karvoitus (pubescence) in the ocellar triangle and on secondgaster tergite dilute and long; pää pidentynyt; erottaminen karvoja puuttuvista (pilosity reduced) execta- koiraista vaikeaa.
- Formica pressilabris Silmissä ei karvoja tai karvat hyvin harvassa; keskiruumiissa painunutta (appressed) karvotusta, ei puolipystyjä karvoja (semierect hairs); Craniad profile of forecoxae without standing setae; karvoitus (pubescence) in the ocellar triangle dilute; tuntosarven varsi lyhyt.
- Formica forsslundi Silmissä ei karvoja tai karvat hyvin harvassa; Craniad profile of forecoxae without standing setae; Mesosoma with semierect pubescence and number of semierect setae (= erottaa pressilabriksesta); Craniad profile of forecoxae with semierect pubescence and without or single standing setae; Pubecence in the ocellar triangle and on second gaster tergite dilute; tuntosarven varsi lyhyt.
Lajikaava Camponotus
- 3 lajia
Camponotus työläiset
1. (2.) Koko ruumis musta, pään takareunassa lukuisia pystykarvoja (Kuvataulu XVIII: 5). Camponotus vagus
- Keskiruumis keltaisenpunaisesta ruskeanpunaiseen, pää ja takaruumis mustia, pään takareuna on karvaton tai siinä on korkeintaan muutama pystykarva (Kuvataulu XVIII: 6).. -> 2.
2. (1.) Vähintään tyven puoleinen kolmannes takaruumiin 1. selkäkilvestä on punertava, loppuosa takaruumiista on ruskeanmusta (joskus pienissä näytteissä tämä punertava laikku on huonosti nähtävissä) (Kuvataulu XVIII: 2) Camponotus ligniperda
- Korkeintaan takaruumiin 1. selkäkilven kalteva osa voi olla punertava, muu takaruumiista on ruskeanmusta (Kuvataulu XVIII: 1). Camponotus herculeanus
Camponotus kuningattaret
1. (2.) Pään takareunassa on lukuisia pystykarvoja. Koko ruumis on musta Camponotus vagus
- Pään takareuna on karvaton tai siinä on korkeintaan muutama pystykarva. Vähintään propodeum on punertava -> 2.
2. (1.) Vähintään tyven puoleinen kolmannes takaruumiin 1. selkäkilvestä on punertava, loppuosa takaruumiista on ruskeanmusta; hajanainen nukkakarvoitus takaruumiin selkäkilvissä, lakoontuneena karvat lyhyitä, 1. selkäkilvessä eivät pidempiä, kuin niiden välinen etäisyys. Camponotus ligniperda
- Korkeintaan takaruumiin 1. selkäkilven kalteva osa voi olla punertava, muu takaruumiista on ruskeanmusta; takaruumiin selkäkilpien nukkakarvoitus tiheämpää, 1. selkäkilvessä lakoontuneena 1,5-2 kertaa pidempiä, kuin niiden välinen etäisyys Camponotus herculeanus
Camponotus koiraat
1. Pään yläosan takareunassa on lukuisia pitkiä kaartuvia pystykarvoja Camponotus vagus
- Pään yläosan takareunassa ei ole yhtään tai on korkeintaan muutama lyhyt karva Camponotus herculeanus ja Camponotus ligniperda
Lajikaava Lasius
- 8 lajia
Lasius työläiset ja kuningattaret
1. Ruumis kiiltävän musta; pään takareuna voimakkaan kovera (Kuvataulu XIX: 1). L. fuliginosus
- Ruumis ei ole koskaan kiiltävän musta pään takareuna suora, kupera tai korkeintaan kevyesti kovera (Kuvataulu XIX: 9, 10; XX: 12, 13). -> 2.
2. (1.) Leukarihmat ovat lyhyet, eivät yltä pään alapinnan pituuden puoliväliin (Kuvataulu XIX: 2) Työläiset: ruumis keltaisesta okrankeltaiseen. -> 3.
- Leukarihmat ovat suhteellisen pitkät, selkeästi ylittäen pään alapinnan puolivälin (Kuvataulu XIX: 3). Työläiset: ruumis ruskean- tai harmaanmusta, joskus kaksivärinen, jolloin keskiruumis on vaaleampi kuin takaruumis, ei koskaan keltainen. -> 6.
3. (2.) Työläiset monimuotoisia (=polymorfisia); vyötärön suomu edestä tai takaa katsoen on levein läheltä yläreunaa (Kuvataulu XIX: 11); pään alapinnalla ei ole pystykarvoja. Kuningattaret: pää selkeästi kapeampi kuin keskiruumiin levein kohta (Kuvataulu XIX: 9). L. flavus
- Työläiset yksimuotoisia (=monomorfisia), vyötärön suomu edestä tai takaa katsoen on levein selkeästi yläpinnan alapuolelta tai tasapaksu (Kuvataulu XIX: 12-16); Pään alapinnalla on luupilla havaittavia pystykarvoja. Kuningattaret: Pää leveämpi tai vähintään yhtä leveä kuin keskiruumiin levein kohta (Kuvataulu XIX: 10). -> 4.
4. (2.) Keskiruumiissa ja takaruumiissa hyvin lyhyitä pystykarvoja (Kuvataulu XIX: 7); kuningattarilla pisimpien karvojen pituus takaruumiin 1. selkäkilven etuyläpinnalla on alle 0,06 mm. L. mixtus
- Keskiruumiissa ja takaruumiissa paljon pidempiä pystykarvoja (Kuvataulu XIX: 8); kuningattarilla pisimpien karvojen pituus takaruumiin 1. selkäkilven etuyläpinnalla on yli 0,07 mm. -> 5.
5. (4.) Tuntosarven varsi ja sääri eivät ole litistyneet työläisillä ja kuningattarilla, ovaali läpileikkauksessa (Kuvataulu XIX: 26, 29). L. umbratus
- Tuntosarven varsi ja sääri on työläisillä ja erityisesti kuningattarilla litistynyt (Kuvataulu XIX: 27,30). L. meridionalis
6. (2.) Tuntosarven varren yläpinnalla ja takajalan säären ulkoreunassa on lukuisia pystykarvoja (Kuvataulu XX: 1, 2, 4). -> 7.
- Tuntosarven varren yläpinnalla ja takajalan säären ulkoreunassa ei ole ollenkaan tai korkeintaan muutama pystykarva (Kuvataulu XX: 3, 5). L. psammophilus
7. (6.) Suukilvessä on hyvin tiheä lyhyt nukkakarvoitus, jossa lakoontuneiden karvojen etäisyys on 3,5-4 kertaa lyhyempi kuin karvan pituus (Kuvataulu XX: 6); tuntosarven varren pystykarvoitus on suhteellisen harva ja lyhyt, pisimpien karvojen pituus korkeintaan puolet (yleensä vähemmän) varren kärjen maksimileveydestä (Kuvataulu XX: 1); metanotaalin ura yleensä suhteellisen syvä ja jyrkkä, propodeumin yläpinta yleensä kupera ja pyöristynyt; pystykarvoitus ruumiissa suhteelliset harvaa ja lyhyttä (Kuvataulu XX: 8). Kuningatar: Keskiruumis kupera, suhteellisen korkea ja lyhyt, AI<1,70 (Kuvataulu XX: 10). L. niger
- Suukilvessä on suhteellisen harva ja pitkä nukkakarvoitus, jossa lakoontuneiden karvojen etäisyys on 2,5-3 kertaa lyhyempi kuin karvan pituus (Kuvataulu XX: 7); tuntosarven varren pystykarvoitus on suhteellisen runsas ja pitkä, pisimpien karvojen pituus yli puolet varren kärjen maksimileveydestä (Kuvataulu XX: 2); metanotaalin ura yleensä matala, propodeumin yläpinta jokseenkin litistynyt, enemmän kartiomainen kuin pyöreä; pystykarvoitus ruumiissa suhteelliset runsasta ja pitkää (Kuvataulu XX: 9). Kuningatar: Keskiruumis heikosti kupera, jokseenkin litistynyt, suhteellisen matala ja pitkä, AI > 1,75 (Kuvataulu XX: 11). L. platythorax
Lasius koiraat
1. Säärien ulkoreunassa ja / tai tuntoarvien varsissa pystykarvoja. -> 2.
- Säärien ulkoreunassa tai tuntosarvien varsissa ei pystykarvoja. -> 4.
2. (1.) Vain yläleukojen kärjessä hammas; pää selvästi keskiruumista kapeampi. L. niger (+ Lasius platythorax?)
- Yläleukojen puremapinnassa selviä hampaita; pää keskiruumiiseen verrattuna massiivinen, yhtä leveä tai jopa leveämpi. -> 3.
3. (2.) Otsassa mikroharjanteita, otsa kiiltävä; frontal groove and triangle näkyvät usein selvästi; yläleukojen hampaat selkeä; ruumis tasaisen musta; etusiiven poikkisuoni m-cu usein surkastunut (Kuva Collingwood 146). Lasius meridionalis
- Otsan mikroharjanteet karkeita, otsa jotakuinkin himmeä; frontal groove and triangle usein epäselvät tai nukkkarvan peittämät; yläleukojen hampaat epäselvemmät; Ruumis ruskea tai ruskean musta; etusiivessä yleensä poikkisuoni m-cu (Kuva Collingwood 142). Lasius umbratus
4. (3.) Yläleukojen kärjessä vain yksi hammas. -> 5.
- Ylätuleukojen kärjen hampaan lähellä lisäksi kärkeä ennen hammas tai hampaita. -> 6.
5. (4.) Muurahainen kiiltävän musta; pää iso; takaraivo selvästi painunut lovelle; metapleuraali-rauhasen ympärillä ei karvoja (Kuva Collingwood 138). Lasius fuliginosus
- Muurahainen harmaa - rusehtavan musta; takaraivo kupera tai suora; metapleuraali-rauhasen ympärillä karvoja. Lasius psammophilus
6. (4.) Pään leveys keskiruumiin maksimi leveyttä kapeampi; yläleuoissa vain kaksi hammasta, apikaalinen ja preapikaalinen; etusiiven poikkisuoni m-cu puttuu yleensä ainakin toisesta siivestä (Kuva Collingwood 127). Lasius flavus
-Pää yhtä leveä kuin keskiruumis; yläleuoissa tasaisesti hampaita, yli kaksi; etusiivessä yleensä poikkisuoni m-cu. Lasius mixtus
Englanninkielisten määrityskaavojen sanastosta
Acidopore = Pyöreä reikä?
Angulae = Kulmikas
Antennal scrobes = Tuntosarviurat
Antennal insertion = Tuntosarven tyvi (tuntosarven tyvikuoppa?)
Antennal socket = Antennal insertion?
Coronula = Uloke, jota reunustavat ripset?
Craniad Profile = Craniad tarkoittaa ~anterior / päätä kohti
Cubital cell = Kubitaalisarka
Decumbent pilosity = Pinnanmyötäinen karva?
Ergatoid = Työläismäinen???
Frontal carina = Etuharju / Otsaharju ?
Frontal groove = ?
Frontal lobe = Otsaliistake
Frontal triangle = Otsakolmio
Funiculus = Siima
Gaster = Takaruumis (Metasoma)
Masticatory margin = Purupinta
Mayr's Furrow = Mayrin ura??
Mesonotum = Keskiselkä (?)
Mesosoma = Keskiruumis
Metanotal furrow = Metanotaalinen ura?
Microsculpture = Mikroharjanteet / Mikrouurteet?
Ocellar triangle = ?Pistesilmien kolmio?
Petiolus = Petiolus, Suomu (Formica)
Postpetiolus = (Takasuomu????)
Propodeum = Alinotum = Taus (käytössä ainakin Suomen Mesipistiäiset -kirjassa)
Prosoma = Eturuumis
Pubescence = Nukkakarva
Rugae = Urat
Scape = Varsi
Sculptured = Uurteinen
Semierect pubescence = Puolipysty karvoitus (nukkakarva?)??
Spur = Kannus
Standing hair = Pystykarva
Lähteet ja lisätietoa
- Collingwood, C. A. 1979. The Formicidae (Hymenoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 8: 1-174. pdf
- Czechowski W., Radchenko A., Czechowska W., 2002. The Ants of Poland. Kirjan kaavat Zip-tiedostona
- Czechowski W., Radchenko A. 2006. Formica lusatica Seifert, 1997 (Hymenoptera: Formicidae), an ant species new to Finland, with notes on its biology and the description of males. Myrmecologische Nachrichten 8: 257-262. pdf
- Seifert, B. 2000. A taxonomic revision of the ant subgenus Coptoformica Mueller, 1923 (Hymenoptera: Formicidae). Zoosystema 22(3): 517-568. pdf
- Vepsäläinen, K. 2002. Ants of Poland -kirjan arvostelu. Luonnon Tutkija 106: 169-170.
