Lasius niger
Muurahaiset.net
| PIHAMAURIAINEN,
SOKERIMUURAHAINEN (Lasius niger) | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| kuva teksti | ||||||||
| Levinneisyys Suomessa | ||||||||
| ||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||
| ||||||||
| Tieteellinen nimi | ||||||||
| Lasius niger (Linnaeus, 1758) | ||||||||
| Vieraskieliset nimet | ||||||||
| Englanti = black garden ant | ||||||||
Sisällysluettelo |
Levinneisyys, Yleisyys ja Uhanalaisuus
- Levinneisyys:
- Levinneisyys Suomessa: Al-Ks
- Yleisyys: Yleisimpiä muurahaislajejamme varsinkin ihmisasutuksien läheisyydessä
- Uhanalaisuus: LC
Ulkomuoto ja tunnistaminen
- Työläinen: 2-4 mm; Yleisväritykseltään musta tai mustanruskea laji.
- Kuningatar: 9-11 mm
- Koiras: 5-6 mm
- Erityistä: Hyvin nuoret työläiset vaaleampia. Takaruumiin jaokerajat erottuvat toisinaan vaaleampina (läpikuultavina). Erottaminen Lasius platythoraxista vaikeaa.
- Ohjeet tunnistamiseen: kts. Muurahaisten tunnistaminen
Yleistiedot
- Elinympäristö: Generalisti; metsät, kalliot, suot, niityt, joutomaat, kaupunkialueet
- Pesän perustaminen:
- Pesä: Maassa, kivien alla, kasvien juurakoissa, lahopuissa, puurakenteissa
- Isäntälaji(t):
- Pesävieraat ja loiset:
- Yhteiskunnan koko: suurehko; jopa kymmeniä tuhansia yksilöitä
- Ravinto: Kirvojen mesikaste, sokeripitoiset nesteet, pienet niveljalkaiset ja muut selkärangattomat
- Kuningattaret: Monogyninen
- Kastit: Monomorfinen
- Territoriaalisuus: Kovistelija
- Lisääntyminen: Parveilu (heinä-/elokuu)
- Talvehtiminen: Lokakuusta huhtikuulle
- Yksilönkehitys: Kesto: muna - nuori aikuinen: n. 40 vrk (n. 27°C); Kotelot aina kotelokopallisia.
Biologia & Käyttäytyminen
Laji on nimensä "sokerimuurahainen" mukaisesti hyvin perso sokeripitoisille nesteille. Territoriaalisena lajina se pyrkii aggressiivisesti hallitsemaan kasveja joilta sokeripitoista kirvojen mesikastetta on saatavilla. Mauriaiset eivät kuitenkaan pärjää suurikokoisemmille territoriaalisille muurahaislajeille, kuten kekomuurahaisille. Ei-territoriaalisia muurahaislajeja vastaan mauriaiset puolustavat yleensä menestyksellisesti ravintolähteitään.
Mauriaista (Lasius niger s. lat., alasuku Lasius) on pidetty yhtenä yleisimpänä palearktisena muurahaislajina (Radchenko ym. 1999). Mauriaiset ovat 3,5 – 5,0 mm pitkiä, harmaanruskean – tummanruskean mustia, pääsääntöisesti monogynisiä muurahaisia. Collingwoodin (1979) mukaan mauriaiset esiintyvät koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Ne ovat aggressiivisia ja puolustavat valtaamiaan ravintolaikkuja. Tärkeää ravintoa on kirvojen erittämä mesikaste, jota mauriaiset keräävät kasveilla, pensailla ja maan alla paimentamiltaan kirvoilta. Mauriaiset perustavat uusia pesiä haplo- tai pleometroottisesti (Collingwood 1979). Tämä ekologisesti ja biologisesti hyvin monimuotoinen laji jaettiin kahdeksi lajiksi 1990–luvulla (Seifert 1991). Alkuperäisestä mauriaisesta tuli kaksi lajia, pihamauriainen (Lasius niger) ja metsämauriainen (Lasius platythorax).
Näyttää siltä, että L. niger ja L. platythorax ovat eriytyneet ekologisesti ainakin pesäpaikkojensa ja –habitaattiensa suhteen. Pihamauriainen on sopeutunut avoimille habitaateille ja ihmisten vaikutuspiirissä oleviin ympäristöihin (esim. pihanurmet). Metsämauriainen on erikoistunut kosteampiin ja metsäisempiin habitaatteihin ja viihtyy jopa soilla (Seifert 1991). Seifertin (1991) mukaan Keski-Euroopassa metsämauriainen ei yleensä pesi ihmisasutuksen läheisyydessä. Suomessa mauriaislajien välinen habitaattijako ei ole yhtä selvä (Ikonen 2001). Radchenkon ym. (1999) mukaan pihamauriainen pesii maassa ja maanpäälliset rakennelmat koostuvat mm. hiekasta. Metsämauriaisen pesät ovat lähinnä eloperäisessä aineessa, useimmiten lahoavassa puussa mutta monesti myös kasvilaikuilla esim. ruohomättäissä tai sammaleessa. Metsämauriainen ei tee minkäänlaisia maanpäällisiä rakennelmia (Radchenko ym 1999).
Torjunta
- Asuntovieras: kyllä
Tuhot vähäisiä, torjunta helpohkoa.
Muuta
- Todistettavasti pisimpään elänyt hyönteinen oli mauriainen. Eräs mauriaiskuningatar eli laboratoriopesässä yli 28 vuotta.
- Toisinaan mauriaisesta saatetaan asiantuntemattomasti puhua "mustamuurahaisena" joka on kuitenkin täysin eri laji, Formica fusca. Mustamuurahainen on helppo erottaa mauriaisesta mm. suuremman kokonsa perusteella.
- Useimmiten on kyse mauriaisista kun kansankielessä puhutaan "siipimuurahaista". Mauriaisten parveilu - jolloin siivekkäät kuningattaret ja koiraat lähtevät häälennolle - on joka kesä toistuva luonnonilmiö, jonka ihmiset usein havaitsevat.
Kasvattaminen ja hoito
Helppo hoidettava. Sopiva muurahaisten hoitoa aloittelevan harrastajan ensimmäiseksi lajiksi.
Lähteet & Lisätietoa
- Collingwood, C. A. 1979: The Formicidae (Hymenoptera) of Fennoscandia and Denmark. — Fauna Entomologica Scandinavica 8: 1–74.
- Ikonen, H. 2001: Muurahaisyhteisöjen rakenne kaupunkiympäristössä, Helsingin Lauttasaaressa — Pro gradu. Helsingin yliopisto, Ekologian ja systematiikan laitos. 50 s.
- Radchenko, A., Czechowska, E. S., Czechowski, W. & Siedlar, E. 1999: Lasius niger (L.) and Lasius platythorax Seifert (Hymenoptera, Formicidae) – a revolution in Polish myrmecological faunistics and zoocoenology? — Fragmenta Faunistica 42: 103–113.
- Seifert, B. 1991: Lasius platythorax n.sp., a widespread sibling species of Lasius niger (Hymenoptera, Formicidae). — Entomologica Generalis 16: 69–81.
