Lasius
17.06.2011, 15:18
Monissa muurahaiskaupoissa on tietokortit ostettavista muurahaisista, joista näkee asuinalueen, kuningattarien määrän, lajin aktiivisuuden ja muuta. Mielestäni olisi järkevää tehdä etenkin uusia aloittelijoita ajatellen tietokortit josta löytyisi suunnilleen kaikki tarpeellinen tieto lajista. Pesän kosteus, ravinto, pesäsuositukset, yhteiskunnan maksimikoko, kuningattaren elinikä, parveiluaika, erikoisvaatimukset yms.
Aloittelen kortit tähän. Päivittelen niitä kun lisää tietoa on saatavilla ja on aikaa.
Lasius Niger
Luonnollinen esiintymisalue: Koko Eurooppa, Pohjois-amerikka
Koko: Kuningatar: ~6 mm, Työläinen: ~3 mm
Kastit: Työläinen, kuningatar ja kuhnuri
Talvehtii: Kyllä
Lajin haastavuus: 1 (erittäin helppo)
Vaarallisuus terveyden tai elinympäristön kannalta: 1 (erittäin alhainen)
Ravinto: Sokeripitoiset nesteet ja hyönteiset
Optimaalinen pesän kosteusprosentti: ?
Suositellut pesätyypit: Koeputki, hiekkapesä, siporex
Camponotus herculeanus
Luonnollinen esiintymisalue: Koko Eurooppa, Pohjois-amerikka
Koko: Kuningatar: ~2 cm, Työläinen: ~11 mm
Kastit: Työläinen, kuningatar, major ja kuhnuri
Talvehtii: Kyllä
Lajin haastavuus: 1 (erittäin helppo)
Vaarallisuus terveyden tai elinympäristön kannalta: 2 (saattaa aiheuttaa vahinkoa puurakenteille)
Ravinto: Sokeripitoiset nesteet ja hyönteiset
Optimaalinen pesän kosteusprosentti: 10-20 %
Suositellut pesätyypit: Koeputki, siporex
Formica Fusca
Luonnollinen esiintymisalue: Koko Eurooppa, Pohjois-amerikka
Koko: Kuningatar: ~6 mm, Työläinen: ~5 mm
Kastit: Työläinen, kuningatar ja kuhnuri
Talvehtii: Kyllä
Lajin haastavuus: 1 (erittäin helppo)
Vaarallisuus terveyden tai elinympäristön kannalta: 1 (erittäin alhainen)
Ravinto: Sokeripitoiset nesteet ja hyönteiset
Optimaalinen pesän kosteusprosentti: ?
Suositellut pesätyypit: Koeputki, hiekkapesä, siporex
Myrmica Rubra:
* Työläinen: 3.5-5.0 mm. Keltaisenruskeita.
* Kuningatar: 5.5-7.0 mm. Samanlainen kuin työläinen.
* Koiras: 4.5-5.5 mm.
* Erityistä: Pistimellinen laji
* Elinympäristö: Esiintyy monenlaisissa ympäristöissä, mutta on suhteellisen harvinainen metsissä, joissa sen korvaa sisarlaji ryppyviholainen (M. ruginodis). Yleinen puutarhoissa ja niityillä. Laji voi olla erityisen runsas hyvin kosteilla merenrantaniityillä. Siloviholainen kestää heinien ja muiden kenttäkasvien kasvua muita muurahaisia paremmin.
* Pesä: Pesät sijaitsevat maassa tai kivien alla. Varsinkin pienet yhteiskunnat vaihtavat helposti pesän paikkaa.
* Yhteiskunnan koko: Sisältävät n. 1000 työläistä, joskus ne voivat kasvaa yli 100000 työläisen ja satojen kuningattarien jättipesiksi.
* Ravinto: Sokeripitoiset nesteet, erillaiset madot?, hyönteiset.
* Kuningattaret: Polygyninen
* Kastit: Työläinen, kuningatar, koiras ja jopa sotilas?
* Lisääntyminen: Parveilu (Elokuu). Parveilulento tapahtuu yleensä korkeiden rakennusten läheisyydessä.
* Talvehtiminen: Kyllä.
Atat
Levinnäisyys
Atat asustelevat pääasiassa tropiikissa. Tarkemmin sanottuna Keski-amerikasta aina Etelä-amerikkaan. Jotkut lajikkeet asustelevat hieman aaviikkomaisissa ympäristöissä, kuten A. mexicana. Attoja ei ole missään muualla, kuin Amerikassa, kuten ei mitään muitakaan lehdenleikkaajia.
Kuningatar
Kuningatar on noin 25-30mm pitkä. Ruumiinrakenne on hyvin tukeva. Jos massalle antaa painoarvoa, niin puhutaan jopa maailman isoimmasta muurahaisesta.
Kuningatar on olomuodoltaan hyvin poikkeuksellinen yleisesti ottaen muihin muurahaislajeihin verrattuna. Se on hyvin riskirakenteinen ja jopa painava. Pääasiassa kaikissa lajikkeissa se on hyvin tumman ruskea. Hieman punaisen vivahteinen. Kuningatar ei ole millään lailla agressiivinen, mutta alussa hyvinkin tarmokas, muuttuen pesän perustamisen jälkeen hyvin hiljaiseksi.
Kastit ja työläiset
Laji on erityisen kastittunut. Eri kastit eroavat niin kooltaan, kuin fyysisiltä muodoiltaan. Myös väritys eroaa kasteittain. Eri lajikkeilla on myöskin omintakeiset väritykset. Kuitenkin voidaan puhua punertavista työläisistä. Poikkeuksena pienin kasti, joka on yleensä lajikkeesta riippumatta keltainen tai kellertävä.
Kokoerot heittää 2mm aina jopa yli 10mm. Sotilaat on hyvin isoja.
Attojen ominaisuutena on erityisen suuri pää muuhun ruumiiseen verrattuna. Poikkeuksena pienin kasti ja kuningatar. Suuri pää, vahvat ja terävät leuat takaa hyvän leikkuun lehtiä leikatessa.
Pienet työläiset muistuttavat etenkin esimerkiksi A. sexdensseillä mauriaisia, kun taas leikkaavat kastit ovat suuri päisiä ja piikikkäitä. Piikit eivät kuitenkaan vahingoita ihmistä millään tavoin vaikka rutistaisit työläisen sormillasi.
Atoilla on oikeastaan seitsemän kastia.
Pienin kasti sijaitsee ainoastaan pesässä, huolehtien sienestä sekä jälkikasvusta. Jos pienin kasti alkaa pyrkimään pesästä pois, on pesän olosuhteet huonot tai pesässä on jokin muu ongelma. Tällä kastilla ei ole piikkejä, eikä sillä ole suhteettoman iso pää. Leuatkin vastaa "normaalia" muurahaista. Kuten yllä, se vastaa mauriaista ulkomuodoltaan. Kellertävyytensä ansiosta voisi olla keltiäinen.
Pienin leikkaava kasti tuntuisi kokemuksieni valossa olevan vähän sellainen sekatyömies, jolta luonnistuu pesän huolehtiminen, sekä ihan lehtien leikkaaminen ulkosalla. Pienimmät leikkaajat kuitenkin tuntuisivat keskittyvän pesän sisällä pilkkomaan pieniksi sinne kannettuja lehtien paloja.
Tällä kastilla jo erottuu piikit ja pää leukoineen on jo jonkun verran isompi muuhun ruumiiseen nähden.
Keskiluokan leikkaajat keskittyy lähinnä raijaamaan ulkoa lehtien paloja. Ne ei niinkään ota osaa ainakaan pienimpiin töihin.
Tähän kastiin kuuluu oikeastaan kahta eri kokoluokkaa, mutta tuntuvat olevan käytökseltään niin saman kaltaisia, niin pistin yhdeksi. Ruumiinrakenne on jo selkeästi erilainen ja totutun tyyppinen Atta-työläisen näköinen. Piikikäs ja pää leukoineen on selkeästi kookkaita. Pää on hivenen piirretyn sydämen muotoinen.
Isoimmat leikkaajat on jo aika isoja. Puhutaan jopa sentistä tai isommasta. Ne on kaikkein tummimpia ja jo hieman sotilaiden oloisia. Ne keskittyvät leikkaamaan vain lehtiä ja pystyvät muun muassa leikkaamaan tavallista kopiopaperia kuin tyhjää. Hyvin piikikkäitä ja pää on selkeästi piirretyn sydämen muotoinen. Pää leukoineen huomattavan iso.
Sotilaat on yli senttisiä aina. Ne on työläisistä kaikkein isoimpia ja niillä on erityisen iso pää ja erityisen isot leuat. Itse olen Korkeasaaressa saanut kerran pitää kädessä näitä. Todennäköisesti hyvin vahvoja leikkaamaan esimerkiksi juuri ihoa. Erittäin isoja piikkejä ja pää on leukoineen massiivinen. Pää on piirretyn sydämen muotoinen ja jopa jossain tapauksessa karvainen. Takaruumis muistuttaa paljolti kuhnuria tai kuningatarta. Kaiken kaikkiaan aivan selkeästi iso muihin työläisiin nähden.
Pesue ei kasvata sotilaita alussa. Pesueen pitää olla jo aika iso, että sotilaita aletaan kasvattamaan.
Kuhnurit on kuudes selkeä kasti, joita en ole luonnossa koskaan nähnyt. Ovat kuin kuningattaret, mutta reilusti hoikempia. Tietääkseni kukaan kotikasvattaja ei ole Atoilla saanut aikaan kuhnureita, koska lukemani perusteella "kuninkaalisia" pesue alkaa tuottamaan vasta pesueen ollessa suurimmillaan. Silloin se pesä on jotain mitä tavallinen ihminen ei voi käsittää. Puhutaan miljoonista työläisistä ja pesä voi olla 5-10 vuotta vanha.
Kuningattaret olikin yllä mainittu, mutta sama kuin kuhnureilla; kukaan ei ole tietääkseni niitä saanut teetettyä kasvattamalla.
Talvehtiminen
Atat ei talvehdi asuinalueensa vuoksi ja erityisruokansa vuoksi ei talvea tule toimeen.
Kasvattamisen vaikeus
Atat on melko vaikeita kasvattaa, jollei tiedä mitään niistä.
Riskit
Jossain yhteydessä Atat saa jopa kolmosen riskinumerokseen. Se on perusteeton. Atat pystyy kyllä tuhoamaan kerralla kokonaisia puita lehdistä, mutta Suomen oloissahan Atat ei luonnossa ikinä tulisi toimeen talven takia, eikä missään missä on kylmiä aikoja vuodessa. Toki niitä ei saa laskea luontoon muualla tropiikissa, kuten Afrikassa. Seuraukset voi olla ilkeitä. Atat ei kuitenkaan hevillä tule levittäytymään, jos niitä pari pesuetta väärillä alueilla luontoon pääsisikin.
Ihmiselle Atat ovat vaarattomia. Ne ei ole erityisen agressiivisia vaikka leuoillaan ne toki saisivat suurta tuhoa aikaan satapäisinä laumoina. Leuat nimittäin pystyy ihmisnahkaan ja Atat pystyy vahingoittamaan ihmistä niinkin pahasti, että ihoon muodostuu vuotavia haavoja.
Ravinto
Atat syö pääasiassa ravinnokseen kasvattamaansa sientä, jota ne kasvattavat kasvualustassa. Kasvualustan ne tekevät kasvien osista, päasiassa lehdistä. Atat käyttävät mielellään kasvualustaansa myöskin hedelmiä ja syövät itse makeita nesteitä. Kasvatusmielessä juuri hedelmät ovat hyviä buusteja sienen kasvualustaan, mutta niitä ei saa käyttää pääasiallisena ravintona sienelle. Työläiset toki leikkaisivat loputtomasti hedelmiä. Omena on yksi parhaista.
Pesä ja olosuhteet
Kosteudeksi moni ilmoittaa jopa 80%. Se on liikaa. Attojen kosteusprosentti voisi olla parhaillaan noin 60%, mutta toisaalta Atat osaavat pesänsä kosteuden säännöstellä itsekkin. Siihen ei tarvitse periaatteessa ottaa niinkään isoa numeroa. Kunhan ympäristön kosteus on aika korkea. Erillistä kosteudenlähdettä itse pesäkammiossa ei tarvita, jos muut puitteet on hyvässä mallissa. Muutenkin tarvitsemansa veden Atat saavat leikkaamistaan lehdistä.
Itse pesäkammioksi kelpaa oikeastaan tylysti tyhjä aski/tankki.
Aloittelen kortit tähän. Päivittelen niitä kun lisää tietoa on saatavilla ja on aikaa.
Lasius Niger
Luonnollinen esiintymisalue: Koko Eurooppa, Pohjois-amerikka
Koko: Kuningatar: ~6 mm, Työläinen: ~3 mm
Kastit: Työläinen, kuningatar ja kuhnuri
Talvehtii: Kyllä
Lajin haastavuus: 1 (erittäin helppo)
Vaarallisuus terveyden tai elinympäristön kannalta: 1 (erittäin alhainen)
Ravinto: Sokeripitoiset nesteet ja hyönteiset
Optimaalinen pesän kosteusprosentti: ?
Suositellut pesätyypit: Koeputki, hiekkapesä, siporex
Camponotus herculeanus
Luonnollinen esiintymisalue: Koko Eurooppa, Pohjois-amerikka
Koko: Kuningatar: ~2 cm, Työläinen: ~11 mm
Kastit: Työläinen, kuningatar, major ja kuhnuri
Talvehtii: Kyllä
Lajin haastavuus: 1 (erittäin helppo)
Vaarallisuus terveyden tai elinympäristön kannalta: 2 (saattaa aiheuttaa vahinkoa puurakenteille)
Ravinto: Sokeripitoiset nesteet ja hyönteiset
Optimaalinen pesän kosteusprosentti: 10-20 %
Suositellut pesätyypit: Koeputki, siporex
Formica Fusca
Luonnollinen esiintymisalue: Koko Eurooppa, Pohjois-amerikka
Koko: Kuningatar: ~6 mm, Työläinen: ~5 mm
Kastit: Työläinen, kuningatar ja kuhnuri
Talvehtii: Kyllä
Lajin haastavuus: 1 (erittäin helppo)
Vaarallisuus terveyden tai elinympäristön kannalta: 1 (erittäin alhainen)
Ravinto: Sokeripitoiset nesteet ja hyönteiset
Optimaalinen pesän kosteusprosentti: ?
Suositellut pesätyypit: Koeputki, hiekkapesä, siporex
Myrmica Rubra:
* Työläinen: 3.5-5.0 mm. Keltaisenruskeita.
* Kuningatar: 5.5-7.0 mm. Samanlainen kuin työläinen.
* Koiras: 4.5-5.5 mm.
* Erityistä: Pistimellinen laji
* Elinympäristö: Esiintyy monenlaisissa ympäristöissä, mutta on suhteellisen harvinainen metsissä, joissa sen korvaa sisarlaji ryppyviholainen (M. ruginodis). Yleinen puutarhoissa ja niityillä. Laji voi olla erityisen runsas hyvin kosteilla merenrantaniityillä. Siloviholainen kestää heinien ja muiden kenttäkasvien kasvua muita muurahaisia paremmin.
* Pesä: Pesät sijaitsevat maassa tai kivien alla. Varsinkin pienet yhteiskunnat vaihtavat helposti pesän paikkaa.
* Yhteiskunnan koko: Sisältävät n. 1000 työläistä, joskus ne voivat kasvaa yli 100000 työläisen ja satojen kuningattarien jättipesiksi.
* Ravinto: Sokeripitoiset nesteet, erillaiset madot?, hyönteiset.
* Kuningattaret: Polygyninen
* Kastit: Työläinen, kuningatar, koiras ja jopa sotilas?
* Lisääntyminen: Parveilu (Elokuu). Parveilulento tapahtuu yleensä korkeiden rakennusten läheisyydessä.
* Talvehtiminen: Kyllä.
Atat
Levinnäisyys
Atat asustelevat pääasiassa tropiikissa. Tarkemmin sanottuna Keski-amerikasta aina Etelä-amerikkaan. Jotkut lajikkeet asustelevat hieman aaviikkomaisissa ympäristöissä, kuten A. mexicana. Attoja ei ole missään muualla, kuin Amerikassa, kuten ei mitään muitakaan lehdenleikkaajia.
Kuningatar
Kuningatar on noin 25-30mm pitkä. Ruumiinrakenne on hyvin tukeva. Jos massalle antaa painoarvoa, niin puhutaan jopa maailman isoimmasta muurahaisesta.
Kuningatar on olomuodoltaan hyvin poikkeuksellinen yleisesti ottaen muihin muurahaislajeihin verrattuna. Se on hyvin riskirakenteinen ja jopa painava. Pääasiassa kaikissa lajikkeissa se on hyvin tumman ruskea. Hieman punaisen vivahteinen. Kuningatar ei ole millään lailla agressiivinen, mutta alussa hyvinkin tarmokas, muuttuen pesän perustamisen jälkeen hyvin hiljaiseksi.
Kastit ja työläiset
Laji on erityisen kastittunut. Eri kastit eroavat niin kooltaan, kuin fyysisiltä muodoiltaan. Myös väritys eroaa kasteittain. Eri lajikkeilla on myöskin omintakeiset väritykset. Kuitenkin voidaan puhua punertavista työläisistä. Poikkeuksena pienin kasti, joka on yleensä lajikkeesta riippumatta keltainen tai kellertävä.
Kokoerot heittää 2mm aina jopa yli 10mm. Sotilaat on hyvin isoja.
Attojen ominaisuutena on erityisen suuri pää muuhun ruumiiseen verrattuna. Poikkeuksena pienin kasti ja kuningatar. Suuri pää, vahvat ja terävät leuat takaa hyvän leikkuun lehtiä leikatessa.
Pienet työläiset muistuttavat etenkin esimerkiksi A. sexdensseillä mauriaisia, kun taas leikkaavat kastit ovat suuri päisiä ja piikikkäitä. Piikit eivät kuitenkaan vahingoita ihmistä millään tavoin vaikka rutistaisit työläisen sormillasi.
Atoilla on oikeastaan seitsemän kastia.
Pienin kasti sijaitsee ainoastaan pesässä, huolehtien sienestä sekä jälkikasvusta. Jos pienin kasti alkaa pyrkimään pesästä pois, on pesän olosuhteet huonot tai pesässä on jokin muu ongelma. Tällä kastilla ei ole piikkejä, eikä sillä ole suhteettoman iso pää. Leuatkin vastaa "normaalia" muurahaista. Kuten yllä, se vastaa mauriaista ulkomuodoltaan. Kellertävyytensä ansiosta voisi olla keltiäinen.
Pienin leikkaava kasti tuntuisi kokemuksieni valossa olevan vähän sellainen sekatyömies, jolta luonnistuu pesän huolehtiminen, sekä ihan lehtien leikkaaminen ulkosalla. Pienimmät leikkaajat kuitenkin tuntuisivat keskittyvän pesän sisällä pilkkomaan pieniksi sinne kannettuja lehtien paloja.
Tällä kastilla jo erottuu piikit ja pää leukoineen on jo jonkun verran isompi muuhun ruumiiseen nähden.
Keskiluokan leikkaajat keskittyy lähinnä raijaamaan ulkoa lehtien paloja. Ne ei niinkään ota osaa ainakaan pienimpiin töihin.
Tähän kastiin kuuluu oikeastaan kahta eri kokoluokkaa, mutta tuntuvat olevan käytökseltään niin saman kaltaisia, niin pistin yhdeksi. Ruumiinrakenne on jo selkeästi erilainen ja totutun tyyppinen Atta-työläisen näköinen. Piikikäs ja pää leukoineen on selkeästi kookkaita. Pää on hivenen piirretyn sydämen muotoinen.
Isoimmat leikkaajat on jo aika isoja. Puhutaan jopa sentistä tai isommasta. Ne on kaikkein tummimpia ja jo hieman sotilaiden oloisia. Ne keskittyvät leikkaamaan vain lehtiä ja pystyvät muun muassa leikkaamaan tavallista kopiopaperia kuin tyhjää. Hyvin piikikkäitä ja pää on selkeästi piirretyn sydämen muotoinen. Pää leukoineen huomattavan iso.
Sotilaat on yli senttisiä aina. Ne on työläisistä kaikkein isoimpia ja niillä on erityisen iso pää ja erityisen isot leuat. Itse olen Korkeasaaressa saanut kerran pitää kädessä näitä. Todennäköisesti hyvin vahvoja leikkaamaan esimerkiksi juuri ihoa. Erittäin isoja piikkejä ja pää on leukoineen massiivinen. Pää on piirretyn sydämen muotoinen ja jopa jossain tapauksessa karvainen. Takaruumis muistuttaa paljolti kuhnuria tai kuningatarta. Kaiken kaikkiaan aivan selkeästi iso muihin työläisiin nähden.
Pesue ei kasvata sotilaita alussa. Pesueen pitää olla jo aika iso, että sotilaita aletaan kasvattamaan.
Kuhnurit on kuudes selkeä kasti, joita en ole luonnossa koskaan nähnyt. Ovat kuin kuningattaret, mutta reilusti hoikempia. Tietääkseni kukaan kotikasvattaja ei ole Atoilla saanut aikaan kuhnureita, koska lukemani perusteella "kuninkaalisia" pesue alkaa tuottamaan vasta pesueen ollessa suurimmillaan. Silloin se pesä on jotain mitä tavallinen ihminen ei voi käsittää. Puhutaan miljoonista työläisistä ja pesä voi olla 5-10 vuotta vanha.
Kuningattaret olikin yllä mainittu, mutta sama kuin kuhnureilla; kukaan ei ole tietääkseni niitä saanut teetettyä kasvattamalla.
Talvehtiminen
Atat ei talvehdi asuinalueensa vuoksi ja erityisruokansa vuoksi ei talvea tule toimeen.
Kasvattamisen vaikeus
Atat on melko vaikeita kasvattaa, jollei tiedä mitään niistä.
Riskit
Jossain yhteydessä Atat saa jopa kolmosen riskinumerokseen. Se on perusteeton. Atat pystyy kyllä tuhoamaan kerralla kokonaisia puita lehdistä, mutta Suomen oloissahan Atat ei luonnossa ikinä tulisi toimeen talven takia, eikä missään missä on kylmiä aikoja vuodessa. Toki niitä ei saa laskea luontoon muualla tropiikissa, kuten Afrikassa. Seuraukset voi olla ilkeitä. Atat ei kuitenkaan hevillä tule levittäytymään, jos niitä pari pesuetta väärillä alueilla luontoon pääsisikin.
Ihmiselle Atat ovat vaarattomia. Ne ei ole erityisen agressiivisia vaikka leuoillaan ne toki saisivat suurta tuhoa aikaan satapäisinä laumoina. Leuat nimittäin pystyy ihmisnahkaan ja Atat pystyy vahingoittamaan ihmistä niinkin pahasti, että ihoon muodostuu vuotavia haavoja.
Ravinto
Atat syö pääasiassa ravinnokseen kasvattamaansa sientä, jota ne kasvattavat kasvualustassa. Kasvualustan ne tekevät kasvien osista, päasiassa lehdistä. Atat käyttävät mielellään kasvualustaansa myöskin hedelmiä ja syövät itse makeita nesteitä. Kasvatusmielessä juuri hedelmät ovat hyviä buusteja sienen kasvualustaan, mutta niitä ei saa käyttää pääasiallisena ravintona sienelle. Työläiset toki leikkaisivat loputtomasti hedelmiä. Omena on yksi parhaista.
Pesä ja olosuhteet
Kosteudeksi moni ilmoittaa jopa 80%. Se on liikaa. Attojen kosteusprosentti voisi olla parhaillaan noin 60%, mutta toisaalta Atat osaavat pesänsä kosteuden säännöstellä itsekkin. Siihen ei tarvitse periaatteessa ottaa niinkään isoa numeroa. Kunhan ympäristön kosteus on aika korkea. Erillistä kosteudenlähdettä itse pesäkammiossa ei tarvita, jos muut puitteet on hyvässä mallissa. Muutenkin tarvitsemansa veden Atat saavat leikkaamistaan lehdistä.
Itse pesäkammioksi kelpaa oikeastaan tylysti tyhjä aski/tankki.